Takakannesta:
15-vuotias Ty-poika on ensimmäinen valtameren pohjaan perustetussa siirtokunnassa syntynyt ihminen. Gemma, maan päällä kasvanut tyttö, elää kahden maailman rajamailla vailla omaa kotia. Ty ei voi kuvitella elämää pinnan päällä, Gemma puolestaan kammoaa syviä vesiä. Pattitilanteensa keskellä Ty ja Gemma eivät osaa aavistaa, millaiseen kurimukseen heidät ollaan tempaamassa. Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on pojan tartuttava toimeen, vaikka se tarkottaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa huimaava matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin. Mutta voiko Ty luottaa Gemman apuun? Onko kahden erilaisen maailman sittenkään mahdollista elää rinnakkain?
Vastavirta vie unohtumattomalle sukellukselle ekokatastrofin jälkeiseen maailmaan - ja sen pinnan alle. Se on toinen osa suuressa seikkailussa, jonka käynnisti maailmanmenestykseksi kohonnut Veden alla.
Täytyy sanoa, että takakannesta ei oikeastaan saanut mitään irti ja sen teksti oli vähän hassukin. Myös Vastavirta alkaa vauhdikkaaseen tapaan ja vaarat vaanivat jo ensimmäisessä luvussa. Tässä kirjassa päästään käymään uusissa paikoissa, tavataan paljon uusia henkilöitä ja saadaan tietää vielä vähän lisää Yhteisöstä.
Mielestäni Vastavirta ei aivan yltänyt samalle tasolle edeltäjänsä Veden alla kanssa. Tykkäsin kyllä sen lukemisesta, mutta siinä oli muutamia vähän epäloogisia asioita. Joidenkin hahmojen luonteenpiirteet tuntuivat hieman muuttuvan välillä, mikä häiritsi jonkin verran. En myöskään ymmärtänyt muutamien tapahtumien merkitystä. Hieman mietityttää mitä Falls keksii kolmanteen kirjaan, koska Veden alla olisi toiminut itsenäisenä kirjana aivan hyvin.
Lukunäyte, s. 11
Lähetin sarjan naksutuksia pimeään syvyyteen. Kului muutama jännittynyt sekunti, ja kun kaiku viimein kimmahti takaisin, mieleeni hahmottuva kuva oli niin sekava ettei siitä ollut hyötyä. Kaukana alapuolella oli merivirtojen tuomien laivanhylkyjen hautausmaa. Kasautumassa riitti vaikka kuinka paljon onkaloita ja sopukoita, eli siellä saattoi piileksiä näkymättömissä mitä tahansa - hämäränlahja ei tässä auttanut. Kylmäävä ajatus.
Kat Falls - Vastavirta (alkup. Rip Tide, 2011), 339 sivua, suomentanut Arja Gothoni, Tammi 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti