Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla

Nuori Aria on elänyt koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa, suljetussa kapselimaisessa tilassa, jonka ruoka, vesi ja jopa hengitettävä ilma tuotetaan muualla. Kaupungin ihmiset elävät arkeaan virtuaalimaailmassa, jossa fyysinen läheisyys on harvinaista: kaikki elämykset kivuntuntemuksia myöten luodaan keinotekoisesti. Aria ei ole koskaan nähnyt oikeaa taivasta, aurinkoa, tulenliekkejä tai metsän puita.

Ulkopuolella elävä Perry sen sijaan on kamppaillut aina todellisten ja pelottavien haasteiden kanssa. Vaaralliset kulkutaudit, nälkä ja rajut eetterimyrskyt ovat arkipäivää sekä Perrylle että hänen heimolleen. Ekologisen katastrofin kokeneessa maailmassa jokainen taistelee olemassaolostaan ja ihmisyyttä mitatataan elämän hinnalla.

Normaalioloissa heidän tiensä eivät olisi koskaan sivunneet toisiaan, mutta yksi painajaismainen ilta piirtää molempien elämänviivat uusiksi. Ariasta ja Perrystä tulee vastentahtoisia liittolaisia ja yhdessä he kohtaavat maailman, jossa kaikki on totta, tunteet paljaita eikä sattumanvaraisuudelle löydy kaavaa.

Veronica Rossin esikoisteos Paljaan taivaan alla on aivan huikean hyvä kirja. Se on Nälkäpelien jälkeen yksi kiehtovimmista kirjoista, joita olen lukenut. Dystooppiset sci-fi -kirjat tuntuvat jyräävän tällä hetkellä valtavalla voimalla. Itse olen ainakin viime aikoina lukenut enemmän hyviä dystopia-kirjoja kuin fantasia-kirjoja. Täytyy kiittää loistavia kirjailijoita, jotka kirjoittavat näinkin nerokkaita tarinoita.

Paljaan taivaan alla oli tavallaan sekoitus Nälkäpeliä, Deliriumia sekä Routasisaruksia. Mutta se oli kuitenkin omanlaisensa kiehtova maailmansa. Plussaa täytyy erityisesti antaa päähenkilöistä ja heidän suuhteensa kehittymisestä. Se poikkeaa tavallisesta ja henkilöt tuntuvat monipuolisemmilta, eivätkä täysin yksiulotteisilta.

Kirja keskittyy suurimmaksi osaksi kehittyneemmän ja "paremman" yhteisön ulkopuoliseen elämään, joka ei ole saanut osaansa uudesta elämästä. Olisin halunnut lukea enemmän siitä, miten päädyttiin kapseleihin ja miksi toiset jäivät ulkopuolelle. Myös itse kapselin elämästä olisi voinut olla vähän lisää tietoa. "Historian" tietämättömyys ei kuitenkaan haitannut lukemista, vaan Rossin maailmasta sai aika hyvän kuvan pelkästään ihmisten suhtautumisesta toisiinsa.

Jonkun verran siis jäi kysymyksiä, että miksi jokin on niin kuin se on, mutta siitä huolimatta Paljaan taivaan alla tempasi mukaansa eikä päästänyt otteestaan. Minulla ainakin jäivät yöunet lyhyiksi, koska lukemista ei pystynyt lopettamaan. Tarina loppui mielenkiintoiseen asetelmaan, joten odotankin jatkoa innolla. Näillä näkymin toinen osa julkaistaan joskus alkuvuodesta 2013.

Lukunäyte, s. 28

     Aria kompuroi polvilleen ja kiristeli hampaitaan kuullessaan pistävän kirkaisun, joka räjähti hänen korvissaan. Hän ei nähnyt mitään. Hän pyyhki sameutta silmistään, ja hänen jalkansa vapisivat, kun hän nousi seisomaan . Pauhaavia lieskoja vasten hän näki muukalaisen, joka astui aukiolle. Mies oli paidaton, mutta missään tapauksessa hän ei ollut Bane tai Kaiku.

     Hän oli aito villi.

 Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla (alkup. Under the Never Sky, 2012), 362 sivua, suomentanut Inka Parpola, WSOY 2012

Rick Riordan - Hirviöidenmeri

Antiikin hirviöt eivät jätä Percyä rauhaan edes kesäleirillä. Hän ei ole enää varma, onko kunnia vai kirous olla jumalten sukua...

Newyorkilaista Percy Jacksonia pidetään koulussa surkeana oppilaana. Todellisuudessa hän on merenjumala Poseidonin poika. Kun muilla alkaa leppoisa loma, Percy lähtee Puoliveristen kesäleirille.

Leiriä suojeleva Thaleian petäjä on myrkytetty. Taikaesine, jonka avulla petäjä pelastuisi, on ollut kadoksissa satoja vuosia, eikä sitä voi löytää ennen kuin on ylittänyt Hirviöidenmeren. Saman meren halki ovat joutuneet purjehtimaan historian sankarit Odysseuksesta alkaen.

Etsintämatka on täynnä vaaroja. Percyn ja hänen ystävänsä Annabethin on pelastettava pahasta pulasta myös satyyri Grover. Samalla paljastuu Percyn perhettä koskeva kammottava salaisuus.

Percy Jackson -sarjan toinen osa Hirviöidenmeri tuli luettua jo viikko sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne vielä mitään. Kirja eteni aika lailla samaan malliin, kuin Salamavaraskin, mutta mukana oli vähän uusia hahmoja sekä erilaisia paikkoja. Lukemisenpuutteeseen Riordanin kirjat sopivat hyvin; ne ovat kevyitä ja mukavia lukea.

Koska lukemisesta on jo viikko, on tarina ehtinyt jo jonkin verran unohtua. Hirviöidenmeressä pääosaan pääsevät kykloopit, sekä hyvässä että pahassa. Kykloopeilla on osansa Percyn perheeseen liittyvässä salaisuudessa sekä Thaileian petäjän pelastamisessa. Varsinainen pahis on kuitenkin sama kuin ensimmäisessäkin kirjassa. Ja kaikki myös liittyy jotenkin Percyä koskevaan ennustukseen.

Kaksi Percy Jackson -kirjaa luettuani voin sanoa, että sarja vaikuttaa hyvältä ja sopii vielä minullekin, vaikka se on hieman nuoremmille tarkoitettu. Se ei kuitenkaan ole Harry Potterien veroinen kaikenikäisille uppoava seikkailu. Aion kuitenkin lukea vielä seuraavatkin osat sopivissa väleissä.

Lukunäyte, s. 98

    Tantalos katsoi Annabethia ja minua kuin olisi halunnut nylkeä meidät elävältä. "Soturin pitää olla sellainen henkilö, joka on saanut osakseen leirin kunnioituksen, joka on näyttänyt kykynsä kilpa-ajossa ja rohkeutensa leirin puolustajana. Sinä johdat tätä etsintäretkeä... Clarisse!"

Rick Riordan - Hirviöidenmeri (alkup. The Sea of Monsters, 2006), 284 sivua, suomentanut Ilkka Rekiaro, Otava 2009

 

Rick Riordan - Salamavaras

Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi...

"Me emme ole tyhmiä, Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet."

Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottavimman hirviö ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä ystävineen on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama, maailman mahtavin ase, ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota.

Tämä kirja ehti lojumaan hyllyssäni pari vuotta lukemattomana. En vain koskaan tarttunut siihen kunnolla. Yhdellä yrittämällä pääsin ehkä kuudenteen lukuun. No nyt oli kirjoitusten jälkeen lukemisenpuutetta, ja kun kirjastoonkaan en ehtinyt, päätin vihdoinkin lukea Salamavarkaan. Ja ihan hyvä kirjahan se oli.

Salamavaras aloittaa Riordanin Percy Jackson -kirjasarjan. Kirjan voisi heittää samaan kategoriaan Pottereiden kanssa, koska niissä on samoja piirteitä. Tarina oli seikkailullisen menevä, ei niinkään syvällinen. Hahmot olivat ehkä vähän 'ohuita' ja jonkin verran epäuskottavia ikänsä puolesta. Tai ainakaan minun 12-vuotias siskoni ei vaikuta läheskään yhtä fiksulta ja itsenäiseltä kuin samanikäiset Percy ja Annabeth. Mutta ehkä kirjojen sankareille sallitaan ylimääräinen fiksuus, vaikka he olisivat nuoria...

Täytyy sanoa, että pidin Riordanin kirjoitustyylistä. Se oli normaalia persoonallisempi ja hauskempi. Hänen kirjoitustyylinsä varmasti innostaa nuorempia ja laiskempia lukijoitakin tarttumaan kirjaan. Kirjoitustapa myös piristää tarinaa, joka on aiheeltaan melko erikoinen. Antiikin jumalat kun eivät kovin usein nykypäivän fantasiakirjallisuudessa esiinny.

Lukunäyte, s. 32-33

    Muorit tuijottivat vielä minua tien toiselta puolelta. Keskimmäinen katkaisi langan, ja minä vannon, että kuulin napsahduksen, vaikka välissä oli nelikaistainen tie. Toiset muorit käärivät sähkönsiniset sukat kerälle ja minä jäin ihmettelemään, kenelle ne oli kudottu - Bigfootille vai Godzillalle?

Rick Riordan - Salamavaras (alkup. The Lightning Thief, 2005), 367 sivua, suomentanut Ilkka Rekiaro, Otava 2008 (Leffakannellinen painos ilmestynyt 2010)