31. toukokuuta 2012

Kate Furnivall - Pietarin jalokivi


Venäjä, vuosi on 1910. Nuori Valentina Ivanova on Pietarin aateliston lemmikki, joka hurmaa kaikki klassisella venäläisellä kauneudellaan ja pianonsoittotaidoillaan. Mutta kun hän valitsee rakkaudekseen eliitin ulkopuolisen, syntyy skandaali. Valentinan perhe painostaa hänet jättämään hänen intohimoisen tanskalaisinsinöörinsä ja kihlautumaan venäläisen kreivin kanssa, rakkautta vailla.

Nuori nainen taistelee itsenäisyytensä puolesta, mutta joutuu myös suojelemaan sisartaan levottomuuksien ja muutosten tuulten pyyhkiessä yli Pietarin. Tsaarin valta horjuu, ja bolshevikit valmistautuvat taistoon. Valentinan täytyy tehdä valintoja, jotka muuttavat paitsi hänen, myös hänen läheistensä elämät.

Kate Furnivallin kirja Pietarin jalokivi oli pakahduttava ja suorastaan sydäntä raastava kertomus rakkaudesta. Historian tapahtumiin taidokkaasti sidotun tarinan päähenkilö, Valentina, on rohkea ja itsenäinen 'sankaritar'. Päähenkilöiden elämä vaarallisessa ja pelottavassakin ympäristössä vei lukijan mukanaan.

Muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen olin vielä hieman epäluuloinen kirjan suhteen. Alusta sai sen kuvan, että Furnivall ei ole tuonut mitään uutta tämäntyyppiseen tarinaan. No kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Alun jälkeen tapahtumat veivät mukanaan, ja Valentinan ja Jensin välinen rakkaus sai ainakin minun sydämeni pakahtumaan hetkittäin. Niin voimakasta se oli. Tarina oli myös erittäin aito ja istui hyvin vallankumokselliselle Venäjälle.

Pietarin jalokivi oli sen verran hyvä lukukokemus, että googletin Furnivallin muita teoksia. Minulle selvisi, että tämä kyseinen kirja on prequel Furnivallin kirjoille The Russian Concubine ja The Concubine's Secret, joita ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu. Näissä kahdessa kirjassa on eri päähenkilö, jonka elämää hieman pohjustetaan Pietarin jalokivessä. Furnivallin muut kirjat menevät ehdottomasti lukulistalle.

Lukunäyte, s. 95
    Jens ei puhunut. Se sopi Valentinalle hyvin. Hän sulki silmänsä ja kuunteli hevosten ääntä. Jens oli viemässä häntä kauemmaksi kaupungista, jotta he voisivat katsella tähtiä. Hänen kylmille huulilleen nousi hymy. Kukaan ei koskaan ennen ollut näyttänyt hänelle tähtiä.

Kate Furnivall - Pietarin Jalokivi (alkup. The Jewel of St Petersburg, 2010), 448 sivua, suomentanut Riie Heikkilä, Helsinki-kirjat 2012 

28. toukokuuta 2012

Lappalainen & Leinonen - Hiekkasotilaat


Vuosi 2308 on kääntymässä loppuunsa. Taivaan ja Metsän välinen selkkaus on kärjistynyt sodankäynniksi, ja taivas värvää joukkoja Raunioista. Sarimin ja Hurian kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun molemmat joutuvat osaksi suurta sotakoneistoa. Ihmiskunnan rippeet ovat päätymässä yhä syvemmälle keskinäiseen vihanpitoon ja juonitteluun. Sodassa näyttää olevan vain häviäjiä.

Koneiden kanssa puhuva Utu matkustaa kaukaiseen itään etsimään juuriaan. Hän haluaa löytää paitsi Tähtien kaupungin myös Rego Matkaajan tarinoiden ja omien kykyjensä alkuperän. Mistä joidenkin harvojen erikoiset kyvyt ovat saaneet alkunsa? Ja miten ennustuskuutio liittyy Euraaniaa ravisteleviin tapahtumiin?

Routasisarusten jatko-osaa Hiekkasotilaat tulikin odotettua ja kyllä minun mielestäni kannatti odottaa. Tämän tyypin suomalaisiin kirjoihin vähän epäluuloisesti suhtautuvana, olen yllättynyt positiivisesti Lappalaisen ja Leinosen kirjojen kohdalla. Hiekkasotilaat jatkoi mielenkiintoista tarinaa onnistuneesti.

Tässä kirjassa kerronta tapahtuu Utun, Hurian ja Sarimin kautta eikä Marras ole enää 'kertojana'. Tarinan maailmaa laajennetaan vielä hieman, kun osa tapahtumista sijoittuu uusille Euraanian alueille. Pieni miinus tulee siitä, että kirjassa hypitään aika paljon edes takaisin, kun välillä siirrytään kauemmas menneisyyteen ja välillä käydään läpi jokin tapahtuma useamman henkilön näkökulmasta katsottuna. Toisaalta tällä tavalla lukija saa paremman otteen henkilöistä.

Erityisesti haluan kehua kirjan henkilöitä, jotka ovat niin inhimillisiä. Heitä ei kaunistella, vaan huonojakin puolia otetaan esille. Henkilöt on siis saatu aidomman oloisiksi.
Odotan mielenkiinnolla sarjan kolmatta osaa, koska Hiekkasotilaissa jouduttiin jo sotaan. En siis osaa yhtään arvata miten seuraavassa kirjassa jatketaan.

Lukunäyte, s. 99
Muinainen oli hiljaa, vaikka yritin maanitella sitä juttelemaan minulle. Se vain lensi päämäärättömästi eteenpäin ja maisemat vaihtuivat alapuolellani. Tiesin, että Utu osasi keskustella metallilinnun kanssa. Utun keskittyneestä katseesta huomasi heti, milloin hän vaihtoi koneen kanssa ajatuksia. Mikä taito se olikaan! Samaan aikaan epäinhimillinen ja kiehtovan ihastuttava.

Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Hiekkasotilaat, 404 sivua, WSOY 2012 

Haaste 11

Nafisan Yöpöydän kirjat -blogista antoi minulle haasteen, jossa on kerrottava 11 satunnaista faktaa itsestään sekä vastattava haastajan antamiin kysymyksiin. 

1. Olen kaksikielinen eli puhun ruotsia toisena kielenäni. Olen kuitenkin käynyt suomenkielisissä kouluissa, joten virallinen äidinkieleni on suomi. Ruotsia osaan siis lähinnä puhua.
2. Harrastan ratsastusta kilpatasolla ja tällä hetkellä ratsastan kolmea hevosta.
3. Fanitan Musea. Tykkään vaihtoehtorockista ja indiemusasta, mutta myös normipopista.
4. Rakastan kynsilakkoja. Kynsien lakkaaminen kirkkaalla värillä piristää oloa.
5. Haluaisin joskus kokeilla laskuvarjohyppyä, mutta todennäköisesti pupu menisi pöksyyn viimeistään siellä lentokoneessa.
6. Suicide Bunnies -sarjakuvat saavat minut nauramaan, vaikka itsemurha ei olekaan mikään vitsi.
7. Olen aika laiska tapaus. Asiat tulee jätettyä viimetippaan ja toisinaan mennään sieltä mistä aita on matalin.
8. Nukun tällä hetkellä lattialla, vaikka minulla on sänky. En vain ole jaksanut siirtää uutta patjaani sänkyyn. Ja sitä paitsi lattialla nukkuu ihan hyvin.
9. En voi sietää pelikutsuja Facebookissa. Ärsyttävää!
10. Haluaisin joskus kirjoittaa kirjan ja välillä yritänkin jotain tekstejä kirjoitella. En vain osaa aloittaa hyvin, joten kirjoittaminen tyssää siihen, vaikka päässäni pyörisikin loistavia aiheita.
11. Vaikka rakastan lukemista, on kirjahyllyni mitätön. Minulla on vain vähän kirjoja kotona, koska en uskalla ostaa kirjoja, joita en tunne. Mitä jos ostankin huonon kirjan?



1. Järjesteletkö kirjat aiheen, tekijän, sarjan, värin vai aakkosten mukaan?
Järjestän tekijän ja sarjan mukaan. Lisäksi laitan kirjat suurinpiirtein kokojärjestykseen.

2. Katsotko kirjoista tehtyjä elokuvia? Mikä elokuva on toteutettu eniten kirjalle uskollisena?
Katson kyllä, koska on paljon kirjoihin pohjautuvia elokuvia. Ja osaa kirjoista ei edes tule luettua, vaan katsoo pelkän elokuvan. Sanoisin, että Taru sormusten herrasta on parhaiten sovitettu. Ne elokuvat olivat niin monella tapaa hienoja.

3.Kuunteletko musiikkia lukiessasi kirjoja? Jos kuuntelet, valitsetko musiikin kirjan aiheeseen sopivana?
En yleensä kuuntele, koska se häiritsee tai sitten en edes huomaa musiikkia.

4. Mihin aikaan päivästä luet eniten?
Iltaisin sängyssä tulee luettua eniten. Joskus luen myös päivällä bussimatkan tai hyppytunnin aikana.

5. Oletko koskaan nauranut ääneen tai itkenyt lukiessasi kirjaa? Miksi ja mitä kirjaa lukiessa?
Kyllä välillä tulee tyrskähdeltyä joillekin lausahduksille joita kirjan henkilöt sanovat. Ja joissain kirjoissa on niin surullisia kohtia, että väkisin itkettää, mm. kuudetta Potteria lukiessa tuli vetisteltyä enemmänkin.

6. Millainen on lempilukupaikkasi? Mitä haluaisit muuttaa siitä?
Sängyssä on hyvä lukea, kun voi pötkötellä peiton alla ja nautiskella kirjasta. Mutta kyllä sohvannurkassa ja muissa mukavissa paikoissakin saa luettua.

7. Luetko kirjoja missään erikoisessa paikassa? Esim. uimarannalla, vessassa...
Kesäisin saatan mennä trampoliinin päälle loikoilemaan kirjan kanssa. Ja kirjan ollessa jännittävässä kohdassa, kulkee se mukaan vessaankin.

8. Ihastutko koskaan kirjan päähenkilöön, etenkin jos hän on mies? Miksi ja millaisiin miehiin?
Voi kyllä. Ihastun lähes poikkeuksetta kaikkiin tärkeimpiin hahmoihin. Toisten kohdalla ihastus ei kuitenkaan kestä kauaa, mutta esimerkiksi Jem The Infernal Devices -kirjoista on jäänyt mieleen. Tästä voi jo päätellä, että ihastun 'anopin unelma' -tyyppisiin henkilöihin. :)

9. Kerro kolme tekijää, jotka vaikuttivat blogisi perustamiseen.
Muiden kirjablogit ja oma halu jakaa kokemuksensa luetuista kirjoista olivat pääsyitä. Ja bloggaaminenkin oli jo tuttua puuhaa toisen blogin myötä.

10. Käytkö koskaan lukemassa kahvilassa? Voitko suositella sitä muille?
En käy kahviloissa pelkästään lukemisen takia, mutta silloin kun mukana sattuu olemaan kirja, saatan sitä lukea käynnin aikana. 

11. Pidätkö parhaillaan lukemaasi kirjaa käsilaukussa, jotta voi ottaa sen esille milloin vain? Saatko koskaan ihmetteliviä katseita liikkuessasi kirjan kanssa?
Jos kirja ei ole mikään tiiliskivi ja laukussa on sopivasti tilaa, pidän kirjaa mukana. Eipä ole kukaan ainakaan vielä tuijottanut.

Olen nyt laiska enkä haasta ketään, mutta voittehan te vastata samoihin kysymyksiin kuin minäkin :)

18. toukokuuta 2012

Kiersten White - Yliluonnollisesti


Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän huomaa, että tavallinen elämä voi olla... ...aika tylsää. Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että meneillään on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaaokseen. Ja kaiken keskiössä on Evie itse.

Se siitä normaalista.

Koska tämä tuli luettua jo muutama viikko sitten, ovat muistikuvani kirjasta hieman hämärtyneet. Whiten Paranormaali-sarjan toinen osa Yliluonnollisesti ei ainakaan minun mielestäni ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Ei se kuitenkaan huono ollut, mutta ehkä turhan irrallinen jatko-osaksi. Vaikka kirjassa viitattiinkin edellisen osan tapahtumiin ja henkilöihin välillä, ei varsinaisessa juonessa juurikaan pureuduttu ykkösosassa heränneisiin kysymyksiin. Tai ainakin itselleni jäi sellainen kuva.

Evien ja Lendin suhde ei oikeastaan kehittynyt paljoakaan. Suhde tuntui välillä jopa hieman viilenevän ja asioita hankaloitti kuvioihin mukaan ilmestynyt erikoinen Jack (jos muistan nimen oikein). Alussa ounastelin jo mahdollista kolmiodraamaa, mutta ei siinä onneksi ihan niin käynyt.

Yleisesti ottaen juoni ei ihan vakuuttanut, mutta Whiten kirjoitustyyli ilahdutti jälleen muutamissa kohdissa. Evien taustat jäivät vielä todella epäselviksi, mutta ehkä ne hahmottuvat jatkossa paremmin. Tällä kertaa en saa laitettua lukunäytettä, koska ehdin jo palauttaa kirjan kirjastoon.

Kiersten White - Yliluonnollisesti (alkup. Supernaturally, 2011), 331 sivua, suomentanut Leena Perttula, Gummerus 2012

Kevään hitaampi tahti

Pahoittelut vähäisestä kirjoittamisesta: ei vain ole ollut aikaa ja intoa kirjoittaa. Ja lukeminen on ollut vähän hitaampaa, osin kirjojen puutteesta johtuen. Sain luettua Whiten Yliluonnollisesti-kirjan jo pari viikkoa sitten ja siitä olisi tarkoitus kirjoittaa lyhyesti seuraavaksi. Mifongin perintöä yritin myös lukea, mutta sen kanssa vähän takkuilee. Se ei vain ole sytyttänyt minua, joten en tiedä vielä luenko loppuun asti. Hiekkasotilaat tuli taas luettua muutamassa päivässä, sen verran hyvin jatkui kyseinen sarja.

Nyt olen tosiaan ilman kirjaa jonkin aikaa. Yritän vähän lukea jotain hyllystä löytyviä uudestaaan, mutta oikeastaan odotan muutamia kesäkuussa ilmestyviä. Jos jollain on hyviä lukuvinkkejä, uusia tai vanhoja, saa suositella.