28. joulukuuta 2011

Cassandra Clare - Clockwork Angel



Cassandra Claren Clockwork Angel oli ehdottomasti tämän joulun yksi parhaita lahjoja. The Infernal Devices -sarja kertoo Varjometsästäjistä aikana ennen Varjojen kaupungit -sarjan tapahtumia. Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Lontooseen. Clockwork Angel:ssa  vilahtaa Varjojen kaupungeista tuttuja sukunimiä sekä velho Magnus Bane.

16-vuotias Tessa Gray on tullut New Yorkista Lontooseen etsiäkseen veljensä. Häntä odottaa Lontoon pelottava alamaailma ja sen asukkaat: vampyyrit, velhot ja muut yliluonnolliset olennot. Tessa löytää turvan ja apua veljensä etsintään Varjometsästäjien luota. Joutuessaan syvemmälle heidän maailmaansa, hän tutustuu Jemiin Ja Williin, jotka ovat parhaat ystävät.

Kirjan alku meni minulta ensin vähän ohi, voi toki johtua englanniksi lukemisestakin. Mutta heti kun pääsin vauhtiin, en voinut laskea kirjaa hetkeksikään. Claren teksti tempaisi jälleen mukaansa ja oli jopa hieman parempaa kuin Varjojen kaupungeissa. Tämän kirjan henkilöt lumosivat ja ihastuttivat enemmän kuin esimerkiksi Clary ja Jace. Etenkin Jem oli minun mieleeni ja toivon hänen esiintyvän enemmän seuraavissa osissa.

Tässä kirjassa ei oltu juurikaan demonien perässä, vaan Varjometsästäjillä oli edessään muunlaisia uhkia. Ja lisäksi etsittiin vastauksia koskien Tessan erikoista kykyä. Ensimmäisen kirjan perusteella seuraavissa osissa on luvassa varmasti myös enemmän "toimintaa" rakkausrintamalla.

Clockwork Angel jäi pyörimään päähän vielä pitkään lukemisen jälkeen, joten en ole vielä voinut aloittaa toisen lahjaksi saamani kirjan lukemista. Yleensä en lue netistä teaser-tekstejä kirjoihin liittyen, mutta tänään tuli selailtua muutamia pätkiä Clockwork Prince -kirjaan liittyen. Harkinnassa on tilata kirja Akateemisesta ale-hintaan. Sen verran on hinkua päästä jatkamaan sarjaa. Kolmas kirja Clockwork Princess tosin ilmestyy englanniksi vasta marraskuussa 2012. Mutta ehkäpä Varjojen kaupungit -sarjan neljäs kirja City of Fallen Angels saadaan suomennettua ennen sitä?

Cassandra Clare - Clockwork Angel, 482 sivua, Walker Books (toistaiseksi ei suomennettu)

18. joulukuuta 2011

Sophie Jordan - Liekki


Kansilehdestä:
Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika. 

Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata häneltä ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Ekaksi täytyy kehua kirjan kansikuvaa: se on omaan makuun ihana. Kansi olikin yksi syy, joka houkutteli lukemaan. Toinen houkutin oli lohikäärmeet. Esittelytekstistä paljastui lajityypille pakollisen komean pojan mukanaolo, mutta se, että tarinan tyttö on yliluonnollinen, herätti kiinnostukseni. Osasin siis odottaa samantyylistä tarinaa kuin esimerkiksi Houkutuksessa, mutta odotin myös pientä erilaisuutta.

Sain kirjan aika hyvään tahtiin luettua. Teksti oli sujuvaa ja tempasi sopivasti mukaansa. Ihastuin Liekin päähenkilöön, Jacindaan. Hän ei ollut niin "passiivinen" henkilö kuin jotkut lajityypin tytöt. Olisin lukenut mielelläni enemmän Jacindasta löhikäärmeen muodossa ja lohikäärmeitä olisi voinut kuvailla vielä hieman paremmin. Itse en ainakaan oikein osaa kuvailujen perusteella hahmottaa drakia mielessäni. 

Tarina oli melko nopeatempoinen ja siinä oli tapahtumia mukavasti. Osa niistä tosin ei jäänyt mieleeni, mutta se ei haittaa. Liekki ei päättynyt vielä "onnellisesti" ja se jäi kutkuttavasti kesken. Nyt on siis odoteltava seuraavaa osaa, jotta pääsen jatkamaan tarinaa. Tämä kirja oli siis kaikinpuolin oikein mukavaa kevytlukemista.

Lukunäyte, takakansi 
Yhtäkkiä pakoajatukseni tyssäävät. Kaivattu värinä alkaa rintakehästäni, leviää sisuksiini. Ihoni herää eloon. Pääni kääntyy, katseeni pyyhkii luokkaa, pysähtyy sisään astuvaan Williin. 
     Kaikki hänessä on kirkkaampaa kuin muistin.
   Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten.

Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää. 

Sophie Jordan - Liekki (alkup. Firelight, 2010), 286 sivua, suomentanut Lotta Heikkeri, Nemo 2011

3. joulukuuta 2011

Kiersten White - Paranormaali



Takakannesta:
Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

Se siitä normaalista.

Pitkään tuli katseltua tätä kirjaa kaupoissa ennen kuin tartuin siihen. Jostain syystä minulla oli vähän ennakkoluuloja tätä kohtaan, samantyyppisiä kirjoja kun pursuaa joka suunnasta. Mutta Paranormaali yllätti minut. Se tempaisi mukaansa tietynlaisella erilaisuudellaan ja oli hauskaa luettavaa. Vaikka perusjuonikuvio on loppujen lopuksi sama kuin muissakin tämän lajin kirjoissa, oli hienoa lukea täysin uudenlaisista olennoista.

White onkin onnistunut hienosti tuomaan jotain uutta tähän "genreen". Ja hän kirjoittaa hauskalla, vähän ironisellakin tyylillä ja päähenkilöiden lisäksi erityisesti Lish jää mieleen. Plussaa myös siitä, että tämän tarinan tyttö osaa myös ajatella itse, vaikka hänen elämänsä ei ole ollutkaan helppoa. 

Paranormaalille on myös jatkoa ja toinen osa Yliluonnollisesti ilmestyy suomennettuna maaliskuussa 2012. Sitä odotellessa siis...

Lukunäyte, s.10
   Vampyyri näytti lannistuneelta istuessaan maassa ja tajutessaan vapautensa päättyneen. Ojensin käteni. "Tarvitsetko apua ylös pääsemisessä?" kysyin. Hetken kuluttua hän kurkottautui tarttumaan käteeni. Vedin hänet ylös. Vampyyrit ovat yllättävän kevyitä. Se johtuu siitä, ettei heillä ole lainkaan ruumiin nesteitä. "Minä olen Evie."
    "Steve." Luojan kiitos, että hän ei ollut jälleen yksi Vlad. Hän näytti kiusaantuneelta. "Jaa että Bukarestiin? Ei sinulla sattuisi olemaan rahaa junalippuun?"

Kiersten White - Paranormaali (alkup. Paranormalcy, 2010), 342 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Gummerus 2011

26. marraskuuta 2011

Kat Falls - Vastavirta



Takakannesta:
15-vuotias Ty-poika on ensimmäinen valtameren pohjaan perustetussa siirtokunnassa syntynyt ihminen. Gemma, maan päällä kasvanut tyttö, elää kahden maailman rajamailla vailla omaa kotia. Ty ei voi kuvitella elämää pinnan päällä, Gemma puolestaan kammoaa syviä vesiä. Pattitilanteensa keskellä Ty ja Gemma eivät osaa aavistaa, millaiseen kurimukseen heidät ollaan tempaamassa. Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on pojan tartuttava toimeen, vaikka se tarkottaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa huimaava matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin. Mutta voiko Ty luottaa Gemman apuun? Onko kahden erilaisen maailman sittenkään mahdollista elää rinnakkain?

Vastavirta vie unohtumattomalle sukellukselle ekokatastrofin jälkeiseen maailmaan - ja sen pinnan alle. Se on toinen osa suuressa seikkailussa, jonka käynnisti maailmanmenestykseksi kohonnut Veden alla.

Täytyy sanoa, että takakannesta ei oikeastaan saanut mitään irti ja sen teksti oli vähän hassukin. Myös Vastavirta alkaa vauhdikkaaseen tapaan ja vaarat vaanivat jo ensimmäisessä luvussa. Tässä kirjassa päästään käymään uusissa paikoissa, tavataan paljon uusia henkilöitä ja saadaan tietää vielä vähän lisää Yhteisöstä.

Mielestäni Vastavirta ei aivan yltänyt samalle tasolle edeltäjänsä Veden alla kanssa. Tykkäsin kyllä sen lukemisesta, mutta siinä oli muutamia vähän epäloogisia asioita. Joidenkin hahmojen luonteenpiirteet tuntuivat hieman muuttuvan välillä, mikä häiritsi jonkin verran. En myöskään ymmärtänyt muutamien tapahtumien merkitystä. Hieman mietityttää mitä Falls keksii kolmanteen kirjaan, koska Veden alla olisi toiminut itsenäisenä kirjana aivan hyvin.

Lukunäyte, s. 11
Lähetin sarjan naksutuksia pimeään syvyyteen. Kului muutama jännittynyt sekunti, ja kun kaiku viimein kimmahti takaisin, mieleeni hahmottuva kuva oli niin sekava ettei siitä ollut hyötyä. Kaukana alapuolella oli merivirtojen tuomien laivanhylkyjen hautausmaa. Kasautumassa riitti vaikka kuinka paljon onkaloita ja sopukoita, eli siellä saattoi piileksiä näkymättömissä mitä tahansa - hämäränlahja ei tässä auttanut. Kylmäävä ajatus.

Kat Falls - Vastavirta (alkup. Rip Tide, 2011), 339 sivua, suomentanut Arja Gothoni, Tammi 2011

23. marraskuuta 2011

Kat Falls - Veden alla



Takakannesta: 
Valtameret ovat peittäneet alleen suuren osan mantereista, ja 16-vuotias Ty-poika on elänyt koko ikänsä meren pohjassa. Maan päälle jääneet karsastavat outoa siirtokuntaa. Huhutaan, että sen jäsenillä on ihmeellisiä kykyjä. Voiko ihmisille pinnan alla kehittyä kalojen ominaisuuksia?

Uudisraivaajien elämää häiritsee yhä aggressiivisempi lainsuojattomien joukko. Ja kun Ty sitten tapaa Gemman, kovistytön maan päältä, muuttuvat hänen tutut kuvionsa kertarysäyksellä. Pian parivaljakon perässä on pahamaineinen Krottiliiga, joka kummastuttaa oudoilla kyvyillään.

Myös Ty on outo tapaus: hänellä on hämäränlahja, jollainen voi kehittyä vain koko elämänsä veden alla asuneille. Ty tekee kaikkensa pitääkseen kykynsä piilossa, sillä hän ei halua olla erilainen. Onko Ty’n kuitenkin viimein tullut aika paljastaa suurin salaisuutensa?

Veden alla on mieleenpainuva seikkailu ja rajoja rikkova rakkaustarina uudenlaisesta maailmasta. Elämä meren pohjalla muistuttaa Villiä länttä: työtä pelkäämättömien uudisraivaajien yhteisö yrittää sinnitellä lainsuojattomien ja epäoikeudenmukaisten vallanpitäjien puristuksessa. 

Kirja vilisee oivaltavia ja hauskoja yksityiskohtia siitä mitä kaikkea vedenalainen maailma pitää sisällään, kalalemmikeistä rauskulauttoihin. Suuri seikkailu ja taistelut lainsuojattomien kanssa yhdistyvät teoksessa romanttisiin aineksiin.


Tämän kirjan luin jo noin kuukausi sitten, mutta nyt kun sain käsiini jatko-osan päätin muistella tätä. Veden alla oli itselleni positiivinen yllätys. Se tempasi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta saakka ja jännitystä sekä yllättäviä käänteitä riitti loppuun asti. Vaikka Harry Potter -henkinen teos onkin ensisijaisesti tarkoitettu hieman nuoremmille, oli se viihdyttävää luettavaa minullekin.

Takakannen tekstissä kirjasta puhutaan mieleenpainuvana seikkailuna ja rajoja rikkovana rakkaustarinana. Seikkaluna tarina oli loistava, romantiikka jäi ainakin tässä tarinassa vähän sivummalle. Vedenalainen maailma ja elämä oli kuvattu onnistuneesti ja sai ainakin minun mielikuvituksen hyrräämään. Jostain syystä minulle tuli useammassakin kohtaa mieleen Hayao Miyazakin animaatio Laputa: linna taivaalla, vaikka tarinat sijoittuvatkin aivan eri paikkoihin. Mutta Laputan Pazussa ja Sheetassa on mielestäni joitain samoja piirteitä kuin Tyssa ja Gemmassa. Molemmat teokset ovat myös samanhenkisiä.

Veden alla päättyi melko selkeästi eikä lopussa jäänyt juurikaan kysymyksiä mieleen. Onkin mielenkiintoista aloittaa jatko-osan, Vastavirran, lukeminen. Toivottavasti samantyylinen meno jatkuu ja jatko-osa yltää samalle tasolle edeltäjänsä kanssa. (tällä kertaa ei ole lukunäytettä, koska minulla ei ole kirjaa enää kotona)

Kat Falls - Veden alla (alkup. Dark Life, 2010), 319 sivua, suomentanut Arja Gothoni, Tammi 2011

ps. Suosittelen kirjan lisäksi myös katsomaan Miyazakin Laputa: linna taivaalla -elokuvan. Aivan loistava ja yksi animaatiosuosikeistani!


20. marraskuuta 2011

Maggie Stiefvater - Väristys


Takakannesta:
Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.

Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.

Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin…

Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin.

Melko paljon Stephenie Meyerin Houkutusta muistuttava teos, mutta ehkä asteen verran parempi. Kirjoitusasu oli ainakin luontevampi, tosin tämä voi olla hieman kiinni suomentajastakin. Tarina oli yleisesti ottaen kaunis ja pidin etenkin Samista. Gracen ajatukset olivat muutamassa kohdassa hieman ärsyttäviä.

Pääsin kirjan lukemisen kanssa hyvään alkuun, mutta jostain syystä puolivälin tienoilla lukeminen vähän tökki. Toisin sanoen juoni hieman pysähtyi, eikä se oikein edennyt. Loppua kohti tarina muuttui jälleen kiinnostavaksi, vaikka hieman surulliseksikin. Viimeiset lauseet olivat todella kauniita ja tarinan voisi hyvin päättää niihin. Jatkoa kuitenkin seuraa Häivähdyksessä ja Ikuisuudessa. Aion siis ehdottomasti lukea jatko-osatkin.

Lukunäyte, s. 7-8
    Yksi susista tökki kuonollaan kämmentäni ja poskeani niin että kasvoilleni lankesi varjo. Sen keltaiset silmät katsoivat minun silmiini, kun toiset sudet reuhtoivat minua eri suuntiin.
    Katsoin silmiin niin kauan kuin pystyin. Ne olivat keltaiset, läheltä katsottuna niissä välkehtivät kaikki mahdolliset kullan ja pähkinänruskean sävyt. En halunnut suden kääntävän katsettaan, eikä se kääntänytkään. Halusin ojentaa käteni ja tarttua kaulan karvapeitteeseen, mutta käteni olivat koukussa rinnallani, käsivarret jäätyneinä kylkiäni vasten.

Maggie Stiefvater - Väristys (alkup. Shiver, 2009), 368 sivua, suomentanut Laura Honkasalo, WSOY 2010 


14. marraskuuta 2011

Mary E. Pearson - Kuka on Jenna Fox?


Takakannesta:
17-vuotias Jenna herää vuoden kestäneestä koomasta ja aloittaa hitaan toipumisen auto-onnettomuudesta. Hänellä ei ole muistikuvia ajasta ennen kolaria. Uudessa syrjäisessä kodissaan Jenna katsoo kotivideoita aiemmasta elämästään, mutta ei tunnista itseään. Onko kuvaruudun henkilö todella hän?

Pikkuhiljaa Jenna alkaa muistaa. Muistojen mukana tulevat kysymykset, joihin kukaan ei halua vastata. Mitä onnettomuudessa ja sen jälkeen oikein tapahtui?

Kuka on Jenna Fox? on lähitulevaisuuteen sijoittuva, ajatuksia herättävä kuvaus aikuistuvasta, itseään etsivästä tytöstä. Identiteetin haurautta, geeniteknologian kehitystä ja ihmisyyden rajoja peilaava tarina vie yhdenlaiseen mahdolliseen todellisuuteen, joka voi olla lähempänä kuin aavistammekaan.

Pearsonin teoksessa pohditaan ihmisyyttä ja identiteettiä; missä kulkee raja? Kirjan aihe onkin melko ajankohtainen teknologian ja lääketieteen kehittymisen myötä. Teos sai ainakin minut miettimään oikean ja väärän häilyvää rajaa sekä esimerkiksi kloonaamiseen liittyvää eetisyyttä.

Tarinan päähenkilöön, Jennaan, ja hänen kasvutarinaansa on helppo samaistua. Muut henkilöhahmot jäävätkin etäisemmiksi, mutta tässä kirjassa se ei haittaa. Kirjassa oli hieman yllättäviäkin juonikäänteitä, joten kaikki ei ollut ennalta-arvattavissa. Loppuun olisin kaivannut vielä vähän lisää ja minulle jäi ainakin yhden henkilön kohtalosta kysymyksiä.

Lukunäyte, s. 7
Ennen minä olin joku.
     Joku, jonka nimi oli Jenna Fox.
     Niin minulle on kerrottu. Olen silti muutakin kuin pelkkä nimi. Muutakin kuin mitä ne kertovat. Muuta kuin tiedot ja tilastot, joita ne tuputtavat. Muuta kuin kuvat ja videot, joita joudun katsomaan.
    Jotakin muuta. Kun vain tietäisin, mitä.
Mary E. Pearson - Kuka on Jenna Fox? (alkup. The Adoration of Jenna Fox, 2008), 277 sivua, suomentanut Arja Kantele, WSOY 2010

Loppuun ps. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi tänään kaksi uutta suomennosta. Kat Fallsin Vastavirta (varasin tämän jo kirjastosta) ja Becca Fitzpatrickin Riitasointu (jota ei harmikseni ainakaan vielä löydy kirjastosta). Ja ensi vuoden maaliskuussa ilmestyvälle Nälkäpeli-elokuvalle on saatu traileri, vilkaiskaapa sitä!

13. marraskuuta 2011

100 books you must read

Have you read more than 6 of these books? The BBC believes most people have read only 6 of the 100 books listed here. Instructions: Copy this into your NOTES. Bold those books you've read in their entirety, italicize the ones you started but didn't finish or read an excerpt. Tag other book nerds...

1. Ylpeys ja ennakkoluulo – Jane Austen
2. Taru sormusten herrasta - J.R.R. Tolkien
3. Kotiopettajattaren romaani – Charlotte Brontë (lukulistalla)
4. Harry Potter -sarja - J.K. Rowling
5. Kuin tappaisi satakielen – Harper Lee
6. Raamattu
7. Humiseva harju – Emily Bronte
8. Vuonna 1984 – George Orwell
9. Universumien tomu – Philip Pullman (pitäisi lukea loppuun)
10. Loistava tulevaisuus – Charles Dickens
11. Pikku naisia – Louisa M. Alcott
12. Tessin tarina – Thomas Hardy
13. Me sotasankarit – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. Hobitti eli sinne ja takaisin - J.R.R. Tolkien
17. Mustarastas laulaa – Sebastian Faulks
18. Sieppari ruispellossa – JD Salinger (lukulistalla)
19. Aikamatkustajan vaimo – Audrey Niffenegger (lukulistalla)
20. Middlemarch – George Eliot
21. Tuulen viemää – Margaret Mitchell
22. Kultahattu – F Scott Fitzgerald
23. Kolea talo – Charles Dickens
24. Sota ja rauha – Leo Tolstoi
25. Linnunradan käsikirja liftareille - Douglas Adams
26. Mennyt maailma: kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat – Evelyn Waugh
27. Rikos ja rangaistus – Fyodor Dostoyevsky
28. Vihan hedelmät – John Steinbeck
29. Liisa Ihmemaassa – Lewis Carroll (lukulistalla)
30. Kaislikossa suhisee – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoi (lukulistalla)
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Narnian tarinat – C.S. Lewis
34. Emma – Jane Austen (lukulistalla)
35. Viisasteleva sydän – Jane Austen (lukulistalla)
37. Leijapoika – Khaled Hosseini
38. Kapteeni Corellin mandoliini – Louis De Berniere
39. Geishan muistelmat – Arthur Golden (lukulistalla, olen nähnyt elokuvan)
40. Nalle Puh – AA Milne
41. Eläinten vallankumous - George Orwell
42. Da Vinci -koodi - Dan Brown
43. Sadan vuoden yksinäisyys – Gabriel Garcia Marquez
44. Ystäväni Owen Meaney – John Irving
45. Valkopukuinen nainen – Wilkie Collins
46. Vihervaaran Anna – L.M. Montgomery
47. Far From the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. Orjattaresi – Margaret Atwood
49. Kärpästen herra – William Golding
50. Sovitus – Ian McEwan
51. Piin elämä – Yann Martel
52. Dyyni – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Järki ja tunteet – Jane Austen
55. Sopiva nuori mies – Vikram Seth
56. Tuulen varjo – Carlos Ruiz Zafon
57. Kaksi kaupunkia – Charles Dickens
58. Uljas uusi maailma – Aldous Huxley
59. Yöllisen koiran merkillinen tapaus – Mark Haddon
60. Rakkautta koleran aikaan – Gabriel Garcia Marquez
61. Hiiriä ja ihmisiä – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. Jumalat juhlivat öisin – Donna Tartt
64. Oma taivas – Alice Sebold
65. Monte Criston kreivi – Alexandre Dumas
66. Matkalla – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jonesin päiväkirja - Helen Fielding
69. Keskiyön lapset - Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens (lukulistalla)
72. Dracula – Bram Stoker (lukulistalla)
73. Salainen puutarha - Frances Hodgson Burnett
74. Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta – Bill Bryson
75. Odysseus – James Joyce
76. Lasikellon alla – Sylvia Plath
77. Pääskyt ja amatsonit – Arthur Ransome
78. Kivihiilenkaivajat – Emile Zola
79. Turhuuden turuilla: Romaani vailla sankaria – William Makepeace Thackeray
80. Riivaus – AS Byatt
81. Saiturin joulu – Charles Dickens
82. Pilvikartasto – David Mitchell
83. Häivähdys purppuraa – Alice Walker
84. Pitkän päivän ilta – Kazuo Ishiguro
85. Rouva Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Lotta ystäväni – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Sherlock Holmesin seikkailut – Sir Arthur Conan Doyle (lukulistalla)
90. The Faraway Tree Collection – Enid Blyton
91. Pimeyden sydän – Joseph Conrad
92. Pikku prinssi – Antoine De Saint-Exupery
93. Ampiaistehdas – Iain Banks
94. Ruohometsän kansa – Richard Adams
95. Typerysten salaliitto – John Kennedy Toole
96. Viis mustaa kanaa – Nevil Shute
97. Kolme muskettisoturia – Alexandre Dumas (lukulistalla)
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie ja suklaatehdas – Roald Dahl
100. Kurjat – Victor Hugo

10/100 luettua. Lisäsin tuosta muutamia klassikoita lukulistalleni. Voi olla että tuosta listasta löytyy muitakin luettavia.

Aloitus

Jonkun aikaa olen jo kirjablogeja sivusta seuraillut ja pohtinut omankin blogin perustamista. Bloggaaminen ei kuitenkaan ole täysin uusi juttu, koska pidän blogia tärkeästä hevosharrastuksestani. Kirjablogin aloittaminen on yllättävän haastavaa, kun luettuja kirjoja on jo niin paljon ja kaikkia ei edes muista. Blogin muotoutumisessa voikin mennä jonkin aikaa.

Nimi Booklovin' tuli mieleeni bloglovin':sta. Mitään järkevämpää en keksinyt ja tämä nimi on mielestäni riittävän kuvaava. Yritän kirjoittaa lukemistani kirjoista lukemisen jälkeen ja sopivissa väleissä esittelen kirjoja, joita olen viime vuosien aikana lukenut.

Tällä hetkellä keskeneräisenä on Maggie Stiefvaterin Väristys ja sitä ennen sain luettua Mary E. Pearsonin kirjan Kuka on Jenna Fox? Näistä kahdesta saa jo hieman käsitystä kirjamaustani. Lempikirjani ovat usein fantasiaa, kevyttä sci-fiä, romantiikkaa tai muita maagisia piirteitä omaavia. Olen toki lukenut muunlaistakin kirjallisuutta, mutta vähemmän. Suurimmaksi osaksi luen suomeksi, mutta joitakin kirjoja olen lukenut myös englanniksi ja kaksikielisyydestäni johtuen ruotsiksikin.