Takakannesta:
Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys.
Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.
Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin…
Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin.
Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen.
Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin…
Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin.
Melko paljon Stephenie Meyerin Houkutusta muistuttava teos, mutta ehkä asteen verran parempi. Kirjoitusasu oli ainakin luontevampi, tosin tämä voi olla hieman kiinni suomentajastakin. Tarina oli yleisesti ottaen kaunis ja pidin etenkin Samista. Gracen ajatukset olivat muutamassa kohdassa hieman ärsyttäviä.
Pääsin kirjan lukemisen kanssa hyvään alkuun, mutta jostain syystä puolivälin tienoilla lukeminen vähän tökki. Toisin sanoen juoni hieman pysähtyi, eikä se oikein edennyt. Loppua kohti tarina muuttui jälleen kiinnostavaksi, vaikka hieman surulliseksikin. Viimeiset lauseet olivat todella kauniita ja tarinan voisi hyvin päättää niihin. Jatkoa kuitenkin seuraa Häivähdyksessä ja Ikuisuudessa. Aion siis ehdottomasti lukea jatko-osatkin.
Lukunäyte, s. 7-8
Yksi susista tökki kuonollaan kämmentäni ja poskeani niin että kasvoilleni lankesi varjo. Sen keltaiset silmät katsoivat minun silmiini, kun toiset sudet reuhtoivat minua eri suuntiin.Katsoin silmiin niin kauan kuin pystyin. Ne olivat keltaiset, läheltä katsottuna niissä välkehtivät kaikki mahdolliset kullan ja pähkinänruskean sävyt. En halunnut suden kääntävän katsettaan, eikä se kääntänytkään. Halusin ojentaa käteni ja tarttua kaulan karvapeitteeseen, mutta käteni olivat koukussa rinnallani, käsivarret jäätyneinä kylkiäni vasten.
Maggie Stiefvater - Väristys (alkup. Shiver, 2009), 368 sivua, suomentanut Laura Honkasalo, WSOY 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti