Kat Falls - Veden alla

Takakannesta: 

Valtameret ovat peittäneet alleen suuren osan mantereista, ja 16-vuotias Ty-poika on elänyt koko ikänsä meren pohjassa. Maan päälle jääneet karsastavat outoa siirtokuntaa. Huhutaan, että sen jäsenillä on ihmeellisiä kykyjä. Voiko ihmisille pinnan alla kehittyä kalojen ominaisuuksia?

Uudisraivaajien elämää häiritsee yhä aggressiivisempi lainsuojattomien joukko. Ja kun Ty sitten tapaa Gemman, kovistytön maan päältä, muuttuvat hänen tutut kuvionsa kertarysäyksellä. Pian parivaljakon perässä on pahamaineinen Krottiliiga, joka kummastuttaa oudoilla kyvyillään.

Myös Ty on outo tapaus: hänellä on hämäränlahja, jollainen voi kehittyä vain koko elämänsä veden alla asuneille. Ty tekee kaikkensa pitääkseen kykynsä piilossa, sillä hän ei halua olla erilainen. Onko Ty’n kuitenkin viimein tullut aika paljastaa suurin salaisuutensa?

Veden alla on mieleenpainuva seikkailu ja rajoja rikkova rakkaustarina uudenlaisesta maailmasta. Elämä meren pohjalla muistuttaa Villiä länttä: työtä pelkäämättömien uudisraivaajien yhteisö yrittää sinnitellä lainsuojattomien ja epäoikeudenmukaisten vallanpitäjien puristuksessa. 

Kirja vilisee oivaltavia ja hauskoja yksityiskohtia siitä mitä kaikkea vedenalainen maailma pitää sisällään, kalalemmikeistä rauskulauttoihin. Suuri seikkailu ja taistelut lainsuojattomien kanssa yhdistyvät teoksessa romanttisiin aineksiin.

Tämän kirjan luin jo noin kuukausi sitten, mutta nyt kun sain käsiini jatko-osan päätin muistella tätä. Veden alla oli itselleni positiivinen yllätys. Se tempasi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta saakka ja jännitystä sekä yllättäviä käänteitä riitti loppuun asti. Vaikka Harry Potter -henkinen teos onkin ensisijaisesti tarkoitettu hieman nuoremmille, oli se viihdyttävää luettavaa minullekin.

Takakannen tekstissä kirjasta puhutaan mieleenpainuvana seikkailuna ja rajoja rikkovana rakkaustarinana. Seikkaluna tarina oli loistava, romantiikka jäi ainakin tässä tarinassa vähän sivummalle. Vedenalainen maailma ja elämä oli kuvattu onnistuneesti ja sai ainakin minun mielikuvituksen hyrräämään. Jostain syystä minulle tuli useammassakin kohtaa mieleen Hayao Miyazakin animaatio Laputa: linna taivaalla, vaikka tarinat sijoittuvatkin aivan eri paikkoihin. Mutta Laputan Pazussa ja Sheetassa on mielestäni joitain samoja piirteitä kuin Tyssa ja Gemmassa. Molemmat teokset ovat myös samanhenkisiä.

Veden alla päättyi melko selkeästi eikä lopussa jäänyt juurikaan kysymyksiä mieleen. Onkin mielenkiintoista aloittaa jatko-osan, Vastavirran, lukeminen. Toivottavasti samantyylinen meno jatkuu ja jatko-osa yltää samalle tasolle edeltäjänsä kanssa. (tällä kertaa ei ole lukunäytettä, koska minulla ei ole kirjaa enää kotona)

Kat Falls - Veden alla (alkup. Dark Life, 2010), 319 sivua, suomentanut Arja Gothoni, Tammi 2011

ps. Suosittelen kirjan lisäksi myös katsomaan Miyazakin Laputa: linna taivaalla -elokuvan. Aivan loistava ja yksi animaatiosuosikeistani!