28. joulukuuta 2011

Cassandra Clare - Clockwork Angel



Cassandra Claren Clockwork Angel oli ehdottomasti tämän joulun yksi parhaita lahjoja. The Infernal Devices -sarja kertoo Varjometsästäjistä aikana ennen Varjojen kaupungit -sarjan tapahtumia. Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Lontooseen. Clockwork Angel:ssa  vilahtaa Varjojen kaupungeista tuttuja sukunimiä sekä velho Magnus Bane.

16-vuotias Tessa Gray on tullut New Yorkista Lontooseen etsiäkseen veljensä. Häntä odottaa Lontoon pelottava alamaailma ja sen asukkaat: vampyyrit, velhot ja muut yliluonnolliset olennot. Tessa löytää turvan ja apua veljensä etsintään Varjometsästäjien luota. Joutuessaan syvemmälle heidän maailmaansa, hän tutustuu Jemiin Ja Williin, jotka ovat parhaat ystävät.

Kirjan alku meni minulta ensin vähän ohi, voi toki johtua englanniksi lukemisestakin. Mutta heti kun pääsin vauhtiin, en voinut laskea kirjaa hetkeksikään. Claren teksti tempaisi jälleen mukaansa ja oli jopa hieman parempaa kuin Varjojen kaupungeissa. Tämän kirjan henkilöt lumosivat ja ihastuttivat enemmän kuin esimerkiksi Clary ja Jace. Etenkin Jem oli minun mieleeni ja toivon hänen esiintyvän enemmän seuraavissa osissa.

Tässä kirjassa ei oltu juurikaan demonien perässä, vaan Varjometsästäjillä oli edessään muunlaisia uhkia. Ja lisäksi etsittiin vastauksia koskien Tessan erikoista kykyä. Ensimmäisen kirjan perusteella seuraavissa osissa on luvassa varmasti myös enemmän "toimintaa" rakkausrintamalla.

Clockwork Angel jäi pyörimään päähän vielä pitkään lukemisen jälkeen, joten en ole vielä voinut aloittaa toisen lahjaksi saamani kirjan lukemista. Yleensä en lue netistä teaser-tekstejä kirjoihin liittyen, mutta tänään tuli selailtua muutamia pätkiä Clockwork Prince -kirjaan liittyen. Harkinnassa on tilata kirja Akateemisesta ale-hintaan. Sen verran on hinkua päästä jatkamaan sarjaa. Kolmas kirja Clockwork Princess tosin ilmestyy englanniksi vasta marraskuussa 2012. Mutta ehkäpä Varjojen kaupungit -sarjan neljäs kirja City of Fallen Angels saadaan suomennettua ennen sitä?

Cassandra Clare - Clockwork Angel, 482 sivua, Walker Books (toistaiseksi ei suomennettu)

18. joulukuuta 2011

Sophie Jordan - Liekki


Kansilehdestä:
Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika. 

Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata häneltä ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Ekaksi täytyy kehua kirjan kansikuvaa: se on omaan makuun ihana. Kansi olikin yksi syy, joka houkutteli lukemaan. Toinen houkutin oli lohikäärmeet. Esittelytekstistä paljastui lajityypille pakollisen komean pojan mukanaolo, mutta se, että tarinan tyttö on yliluonnollinen, herätti kiinnostukseni. Osasin siis odottaa samantyylistä tarinaa kuin esimerkiksi Houkutuksessa, mutta odotin myös pientä erilaisuutta.

Sain kirjan aika hyvään tahtiin luettua. Teksti oli sujuvaa ja tempasi sopivasti mukaansa. Ihastuin Liekin päähenkilöön, Jacindaan. Hän ei ollut niin "passiivinen" henkilö kuin jotkut lajityypin tytöt. Olisin lukenut mielelläni enemmän Jacindasta löhikäärmeen muodossa ja lohikäärmeitä olisi voinut kuvailla vielä hieman paremmin. Itse en ainakaan oikein osaa kuvailujen perusteella hahmottaa drakia mielessäni. 

Tarina oli melko nopeatempoinen ja siinä oli tapahtumia mukavasti. Osa niistä tosin ei jäänyt mieleeni, mutta se ei haittaa. Liekki ei päättynyt vielä "onnellisesti" ja se jäi kutkuttavasti kesken. Nyt on siis odoteltava seuraavaa osaa, jotta pääsen jatkamaan tarinaa. Tämä kirja oli siis kaikinpuolin oikein mukavaa kevytlukemista.

Lukunäyte, takakansi 
Yhtäkkiä pakoajatukseni tyssäävät. Kaivattu värinä alkaa rintakehästäni, leviää sisuksiini. Ihoni herää eloon. Pääni kääntyy, katseeni pyyhkii luokkaa, pysähtyy sisään astuvaan Williin. 
     Kaikki hänessä on kirkkaampaa kuin muistin.
   Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten.

Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää. 

Sophie Jordan - Liekki (alkup. Firelight, 2010), 286 sivua, suomentanut Lotta Heikkeri, Nemo 2011

3. joulukuuta 2011

Kiersten White - Paranormaali



Takakannesta:
Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

Se siitä normaalista.

Pitkään tuli katseltua tätä kirjaa kaupoissa ennen kuin tartuin siihen. Jostain syystä minulla oli vähän ennakkoluuloja tätä kohtaan, samantyyppisiä kirjoja kun pursuaa joka suunnasta. Mutta Paranormaali yllätti minut. Se tempaisi mukaansa tietynlaisella erilaisuudellaan ja oli hauskaa luettavaa. Vaikka perusjuonikuvio on loppujen lopuksi sama kuin muissakin tämän lajin kirjoissa, oli hienoa lukea täysin uudenlaisista olennoista.

White onkin onnistunut hienosti tuomaan jotain uutta tähän "genreen". Ja hän kirjoittaa hauskalla, vähän ironisellakin tyylillä ja päähenkilöiden lisäksi erityisesti Lish jää mieleen. Plussaa myös siitä, että tämän tarinan tyttö osaa myös ajatella itse, vaikka hänen elämänsä ei ole ollutkaan helppoa. 

Paranormaalille on myös jatkoa ja toinen osa Yliluonnollisesti ilmestyy suomennettuna maaliskuussa 2012. Sitä odotellessa siis...

Lukunäyte, s.10
   Vampyyri näytti lannistuneelta istuessaan maassa ja tajutessaan vapautensa päättyneen. Ojensin käteni. "Tarvitsetko apua ylös pääsemisessä?" kysyin. Hetken kuluttua hän kurkottautui tarttumaan käteeni. Vedin hänet ylös. Vampyyrit ovat yllättävän kevyitä. Se johtuu siitä, ettei heillä ole lainkaan ruumiin nesteitä. "Minä olen Evie."
    "Steve." Luojan kiitos, että hän ei ollut jälleen yksi Vlad. Hän näytti kiusaantuneelta. "Jaa että Bukarestiin? Ei sinulla sattuisi olemaan rahaa junalippuun?"

Kiersten White - Paranormaali (alkup. Paranormalcy, 2010), 342 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Gummerus 2011