Takakannesta:
"Marras ei ollut syyllinen. Marien kuolema oli vahinko. Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni."
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita...
Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Routasisarukset-sarjan aloitusosa sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu teemojensa osalta Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin.
En ole aikoihin lukenut juurikaan kotimaista kirjallisuutta, joten tartuin Routasisarukset-kirjaan mielenkiinnolla mutta hieman epäillen. Kirja ei kuitenkaan ollut minulle pettymys, vaan se yllätti positiivisesti. Tulevaisuuden maailma oli luotu taidokkaasti ja sen yhteiskunta tuntui uskottavaltakin. Ja sain jälleen lukea kiehtovista henkilöistä, mikä on aina plussaa.
Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin pääsin kärryille Routasisarusten maailmasta ja tavoista. Kirjan alku eteni muutenkin hieman hitaanpuoleisesti. Sitkeän lukemisen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua ja tarina tempasi mukaansa. Dystopia ja sci-fi -piirteiden lisäksi Lappalainen ja Leinonen ovat lisänneet mukaan taikuutta ja ralentaneet tarinan fantasiatyyppisen ennustuksen ympärille. Taikuus sopii moitteettomasti kirjaan, joten siitä ei ole haittaa.
Routasisarusten loputtua jäin kaipaamaan lisää ja sitä on onneksi luvassa. Odotankin innolla, mitä aikuistunut Utu kohtaa seuraavassa kirjassa. Utun lisäksi kiinnostaa myös muiden henkilöiden kohtalo ja koko yhteisön käy. Sarjan toinen osa Hiekkasotilaat ilmestyy toukokuussa 2012. Mainittakoon myös, että Routasisarukset oli vuonna 2011 Finlandia Junior -ehdokas.
Lukunäyte, s.9
Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Routasisarukset, 398 sivua, WSOY 2011Junan oli määrä saapua joskus iltapäivällä, joten olimme tulleet jo puoliltapäivin asemalle odottamaan. Vain pieni valokyltti kertoi, että olimme juna-asemalla. Kyltissä hehkui koukeroisin kirjaimin kaupunkimme nimi, Laakso. Aseman rakennukset oli koristeltu muovipunoksin, joita lapset olivat askarrelleet edellisviikon kaatopaikkasaaliin löydöksistä. Istuin parimetrisen kivenlohkareen harjalla ja katselin niitylle ja rakennusten eteen levittäytyneitä ihmisiä. Monilla oli mukana vilttejä, muovista ommeltuja päivänvarjoja ja eväitä, ja he istuivat perhekunnittain nauttimassa auringon lämmöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti