Venäjä, vuosi on 1910. Nuori Valentina Ivanova on Pietarin aateliston lemmikki, joka hurmaa kaikki klassisella venäläisellä kauneudellaan ja pianonsoittotaidoillaan. Mutta kun hän valitsee rakkaudekseen eliitin ulkopuolisen, syntyy skandaali. Valentinan perhe painostaa hänet jättämään hänen intohimoisen tanskalaisinsinöörinsä ja kihlautumaan venäläisen kreivin kanssa, rakkautta vailla.
Nuori nainen taistelee itsenäisyytensä puolesta, mutta joutuu myös suojelemaan sisartaan levottomuuksien ja muutosten tuulten pyyhkiessä yli Pietarin. Tsaarin valta horjuu, ja bolshevikit valmistautuvat taistoon. Valentinan täytyy tehdä valintoja, jotka muuttavat paitsi hänen, myös hänen läheistensä elämät.
Kate Furnivallin kirja Pietarin jalokivi oli pakahduttava ja suorastaan sydäntä raastava kertomus rakkaudesta. Historian tapahtumiin taidokkaasti sidotun tarinan päähenkilö, Valentina, on rohkea ja itsenäinen 'sankaritar'. Päähenkilöiden elämä vaarallisessa ja pelottavassakin ympäristössä vei lukijan mukanaan.
Muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen olin vielä hieman epäluuloinen kirjan suhteen. Alusta sai sen kuvan, että Furnivall ei ole tuonut mitään uutta tämäntyyppiseen tarinaan. No kannatti kuitenkin lukea loppuun asti. Alun jälkeen tapahtumat veivät mukanaan, ja Valentinan ja Jensin välinen rakkaus sai ainakin minun sydämeni pakahtumaan hetkittäin. Niin voimakasta se oli. Tarina oli myös erittäin aito ja istui hyvin vallankumokselliselle Venäjälle.
Pietarin jalokivi oli sen verran hyvä lukukokemus, että googletin Furnivallin muita teoksia. Minulle selvisi, että tämä kyseinen kirja on prequel Furnivallin kirjoille The Russian Concubine ja The Concubine's Secret, joita ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu. Näissä kahdessa kirjassa on eri päähenkilö, jonka elämää hieman pohjustetaan Pietarin jalokivessä. Furnivallin muut kirjat menevät ehdottomasti lukulistalle.
Lukunäyte, s. 95
Jens ei puhunut. Se sopi Valentinalle hyvin. Hän sulki silmänsä ja kuunteli hevosten ääntä. Jens oli viemässä häntä kauemmaksi kaupungista, jotta he voisivat katsella tähtiä. Hänen kylmille huulilleen nousi hymy. Kukaan ei koskaan ennen ollut näyttänyt hänelle tähtiä.
Kate Furnivall - Pietarin Jalokivi (alkup. The Jewel of St Petersburg, 2010), 448 sivua, suomentanut Riie Heikkilä, Helsinki-kirjat 2012
4 kommenttia:
Olen itsekin miettinyt tämän kirjan lukemista. Ihastuin Venäjään ja vallankumouksen aikaan Laila Hirvisaaren Sonja -sarjan kautta. Enkä ole ihan vielä valmis rikkomaan sitä lumousta.
Minun on tarkoitus lukea tämä myös jossain vaiheessa. Venäjällä liikutaan myös John Boynen Tarkoin vartioidussa talossa, josta pidin kovasti. Kirjoitus siitä löytyy blogistani. :)
Olen lukemassa tätä "Pietarin jalokivi"-teosta loppupuolella. Olen aika yllättynyt positiivisesti. Kirja etenee sujuvasti, kielenkäyttö on rikasta, repliikit hauskoja ja kirja etenee niin, ettei aavista, mitä seuraa. Furnivall ei jaarittele amerikatarten tapaan, vaan kirja etenee suht ytimekkäästi. Historialliset seikatkin pitänevät paikkansa. Kirjan myötä kasvaa entisestään tuntemus venäläisen yhteiskunnan epätasa-arvosta. - Minulle tämä kirja on ollut aarre pitkästä aikaa. Harmi kun Furnivallin muita teoksia ei ole käännetty suomeksi. Terv. Helena
(heleena123@gmail.com) - innokas kirjallisuuden harrastaja, 61 v
Minäkin ihastuin tähän kirjaan ja haluaisin ehdottomasti päästä lukemaan Furnivallin muutkin teokset!!
Lähetä kommentti