"Olin varma, että Damen on minun kohtaloni - mutta entä jos kohtalolla onkin muita suunnitelmia?"
Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo usean elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuuteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa?
Vaikka en oikeastaan ihastunut kahteen ensimmäiseen Kuolemattomat -sarjan kirjaan, pitihän tämä kolmas, Varjojen maa, lukea ihan uteliaisuudesta. Eipä sarjassa tapahtunut parannusta kolmannenkaan kirjan myötä, joten en tiedä viitsinkö enää seuraavia kirjoja lukea.
Juoni oli vähän takkuinen ja liian 'tekaistun' oloinen. Tuntui kuin kirjoittaja ei olisi panostanut juoneen kunnolla ja tapahtumat olivat siellä, jotta oli jotain kirjoitettavaa. Ei siis iskenyt minuun koko homma. Osa jutuista meni ehkä vähän kliseisiksi ja kolmiodraamakin meni vähän turhuuden puolelle. Ja täytyy sanoa, että päähenkilöt muuttuvat aina vain ärsyttävimmiksi ja typerämmiksi. En ihan aina pysy heidän ajatuksen kulussaan mukana.
Lisäksi minua vaivasi kirjan nimi. Vaikka kirjan alkupuolella kerrotaankin Varjojen maasta, ei se sovi mukaan kirjan kulkuun ja muihin tapahtumiin. Varjojen maasta jäi yleisestiottaen melko huono maku. Noël ei oikein tunnu pääsevän lentoon kirjasarjansa kanssa. Jatko-osat ovat melkeinpä huonontuneet ensimmäisen kirjan jälkeen. Toisaalta harmillista, mutta kaikki eivät vain pysty koukuttuvaan ja mielenkiintoiseen kerrontaan.
Lukunäyte, s. 19
Damen huokaisee ja katsoo minua silmiin. "Mutta karmaa ei voi paeta, Ever. Se on mikä on. Se ei tuomitse, se ei ole hyvä eikä paha kuten suurin osa ihmisistä ajattelee. Se on tulosta kaikista teoista, hyvistä ja pahoista - jatkuvaa tapahtumien tasapainotusta - syytä ja seurausta - samalla mitalla takaisin antamista - kylvämistä ja sadonkorjuuta - sitä, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Alyson Noël - Varjojen maa (alkup. Shadowland, 2009), 332 sivua, suomentanut Sirpa Meripaasi, Otava 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti