Takakannesta:
"Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa", Jace sanoi. "Se teki sinusta vahvemman."
Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.
Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän liittolaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?
Sain Lasikaupungin luettua toistamiseen pari päivää sitten, mutta en ehtinyt siitä heti kirjoittaa tänne. Lasikaupunki on ainakin kolmesta ensimmäisestä Varjojen kaupungit -kirjasta suosikkini. Tässä kirjassa juoni kääntyy vihdoin oikeaan suuntaan ja Claryn sekä Jacen taustat hahmottuvat paremmin. Ja tietenkin taistelu Valentinea vastaan huipentuu.
Toki tässäkin kirjassa on muutama negatiivinen puoli. Etenkin kirjan alussa korostuu Claryn äkkipikaisuus ja hänen tempauksensa hieman ärsyttävät. Toisaalta myös yksi Jacen päätöksistä kirjan loppupuolella häiritsee, joten Clary ei ole ainoa, joka tekee huonoja ratkaisuja. Lasikaupungissa tapahtuu myös muutama harmillinen kuolema.
Lasikaupungin luettuani olen samaistunut paremmin Simoniin. Minusta hän on paljon kiinnostavampi hahmo ollessaan vampyyri ja etenkin päästyään yli Clarysta. Vampyyrius tuntuukin jollain tapaa sopivan Simonille, vaikka hänen itsensä on vielä vaikea hyväksyä sitä. Ja Magnus Bane jaksaa aina ilahduttaa minua, hän on loistava hahmo.
Lukunäyte, s. 46
Kun Clary oli kulkenut ensimmäisen kerran portaalin läpi, se oli tuntunut lentämiseltä, painottomalta heittelehtimiseltä ilman halki. Tällä kertaa hänestä tuntui siltä kuin hän olisi joutunut keskelle pyörremyrskyä. Ulvova tuuli riepotteli häntä ja tempaisi hänen kätensä irti Luken kädestä, ja hänen kurkustaan karkasi kirkaisu. Hän putosi kieppuen mustan ja kullan sekaisen kurimuksen läpi.
Cassandra Clare - Lasikaupunki (alkup. City of Glass, 2009), 480 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti