18. marraskuuta 2012

Laini Taylor - Karou, savun tytär


Tähän kirjaan kiinnitin huomioni jo kirjakaupassa, mutta oli sen verran hintava, että päätin etsiä kirjastosta. Kirja oli paksuudestaaan huolimatta melko nopealukuinen. Tarina oli mielenkiintoinen ja siinä oli omat juttunsa, jotka erottavat sen muista samantyyppisistä kirjoista. Ja jatkoakin pitäisi olla tulossa.
Karou opiskelee Prahan taidekoulussa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua kahtakymmentä kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia.
     Muut eivät tiedä, että kimeerit ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin; Yasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen firma on Karoun koti. Ihmeellistä kyllä, ihmiset näyttävät kimeerien silmissä vajavaisilta, sillä tavallinen keho ilman muilta lajeilta lainattuja ominaisuuksia on heidän mielestään hukattu mahdollisuus.
     Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin. Akivan tarkoitus on surmata Karou, joka kuitenkin pääsee pakoon. akiva lähtee etsimään häntä ja huomaa pian rakastuneensa palavasti.
Laini Taylor on luonut hyvät asetelmat tarinalleen sijoittamalla sen muualle kuin Yhdysvaltoihin ja tuomalla mukaan uudenlaisia olentoja: kimeerejä. Kimeerit ovat mielenkiintoisia, mutta minun oli vaikea kuvitella niitä päässäni. Ja tästä kirjasta tuskin tulee elokuvaversiota ihan heti, koska uskottavien kimeerien luonti voi olla haastavaa. Kimeerien lisäksi mukana on enkeleitä sekä kokonaan toinen maailma.

Kimeerien ja enkelien vastakkainasettelu on kiehtova ja onnistunut. Lukijan on vaikea päättää kummalla puolella itse olisi, koska molemmilla lajeilla on hyvät ja huonot puolensa. Kumpikaan lajeista ei siis selkeästi ole hyvän ja oikean asian puolella.

Rakkaustarina jää melko kevyeksi eikä se saa lukijaa haukkomaan henkeänsä. Piristävää on kuitenkin se, että rakkauden takana on hieman erilaiset taustat ja kirjan loppupuolella paljastuu, missä Karoun ja Akivan välisen rakkauden juuret ovat. Karoun ja Akivan yhteinen menneisyys on melko ennalta-arvattava, kun sinne asti päästään.

Karoun kimeeriperheen kohtalo jää ehkä hieman avoimeksi eikä tässä kirjassa lopulta mennä toiseen maailmaan heitä kunnolla etsimään. Kirja kuitenkin loppuu kyseisen matkan alkuun, joten ehkä seuraavassa kirjassa selviää enemmän. Jatko-osa on ilmeisesti ilmestynyt hiljattaina englanniksi, joten suomennosta on odoteltava vielä. Pohjimmiltaan Karou, savun tytär oli oikein mukava luettava.

Lukunäyte, s. 20
     Karou kohautti harteitaan, sitaisi tukkansa harottavaksi nutturaksi ja työnsi siveltimen sen läpi, jotta se pysyisi niskassa. Hänen tukkansa todellakin kasvoi päänahasta kirkkaan ultramariininsinisenä kuin juuri tuubista puristettu maali, mutta hän kertoi siitä aina vinosti hymyillen, aivan kuin olisi suoltanut päättömyyksiä.

Laini Taylor - Karou, savun tytär (alkup. Daughter of Smoke and Bone, 2011), 538 sivua, suomentanut Helene Bützow, Tammi 2012 

3 kommenttia:

PPakarinen kirjoitti...

Mulla on tää tuossa pöydällä oottamassa. Moni on kehunut joten odotan mielenkiinnolla :)

Jami kirjoitti...

Kuulostaapa taas mukavalta vaihtelulta tähän perinteiseen fantasiagenreen! Ei ole pitkään aikaan tullut luettua nuorenkirjoja mutta tätä voisi kokeilla. Kiitos vinkistä :)

Niina T. kirjoitti...

Minä olen odottanut tätä aika kauan ja nyt se viimein on yöpöydällä, kasvavassa kasassa. Jospa ehtisin lukemaan jossakin vaiheessa.