Beth Revis - Matka alkaa

Kansilehdestä:

Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa

Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa. 

17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.

Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna. 

Tämä kiinnitti kirjakaupassa huomioni jo pelkästään upealla kansikuvallaan. Takakannen ja kansilehden luettuani, olin jo innoissani kyseisestä kirjasta. Sainkin kirjan yllättävän nopeasti kirjastosta itselleni ja päivässähän tämä tuli luettua. Mihinkään muuhun ei pystynyt keskittymään enää ensimmäisen sivun käännettyään.

Sci-fiä ei ole tullut viime aikoina luettua, enkä muutenkaan innostu liian 'sekavasta' sci-fistä: Star Warsitkin katson mieluummin elokuvina. Across the Universe - Matka alkaa olikin vähän kevyempi lajityyppinsä edustaja.Siinä oli mukana vähän dystooppisiakin pirteitä ja pienen pieni muren romantiikkaa. Mutta varmasti tästäkin kehittyy kunnon rakkaustarina seuraavissa osissa. Tykkäsin myös siitä, että kerronta tapahtui sekä Amyn että Seuraajan näkökulmasta.

Kirjan idea matkasta uudella planeetalle on kiehtova. Avaruusalus Varjelus on kuin pieni valtio, mutta Amylle se aiheuttaa vain klaustrofobiaa ja hämmennystä. Varjeluksen elämä hämmensi kieltämättä minuakin, ennen kuin sille saatiin tarkempia selityksiä. Pidin Seuraajasta henkilönä, mutta Amy jäi ainakin vielä hieman etäisemmäksi. Muutenkin näiden kahden päänsisäisisä ajatuksia olisi voinut selvittää vähän laajemmin. Sivuhenkilöistä etenkin Harley jäi mieleen, mutta myös Orion herätti kiinnostusta alussa.

Tähän sarjaan odotan jatkoa innolla ja toinen osa A Million Suns onkin ilmestynyt jokin aika sitten englanniksi. Suomennosta on varmasti luvassa myöhemmin.

Lukunäyte, s. 63

Hän on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt, mutta myös omituisinta. Hänen ihonsa on kalpea, melkein läpinäkyvän valkoinen, enkä usko että se johtuu pelkästään jäästä. Asetan käteni lasiarkun kannelle hänen sydämensä yläpuolelle. Ihoni on kuin tumma varjo hänen valkeutensa yllä.

Beth Revis - Matka alkaa (alkup. Across the Universe, 2011), 400 sivua, suomentanut Outi Järvinen, Otava 2012

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki

 
Takakannesta:
"On olemassa rohkeuden riimuja. Mutta ei mitään, mikä veisi pois pelon", Jace sanoi. "Pystytkö luomaan sellaisen, Clary?"

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.

Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin...

Tuhkakaupungin luin ensimmäistä kertaa jo viime syksynä, mutta tämäkin tuli luettua uudelleen viime viikolla. Periaatteessa tykkään tästä enemmän kuin Luukaupungista, mutta periaatteessa en. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta tässä on ehkä muutama plussa enemmän.

Ensimmäisellä lukukerralla tässä häiritsi eniten Claryn ja Jacen vastapaljastunut sisaruus. Silloin se pisti suorastaan vihaksi.Toisella kerralla pystyin ohittamaan sisaruuden ja keskittymään paremmin muihin henkilöihin ja tapahtumiin. Simonin vampyyriksi muuttuminen ei tullut suurena yllätyksenä, koska se on paljastettu jo takakannessa, mikä on vähän tyhmää. Minusta vampyyrin elämä sopii Simonille: hän on oikeastaan kiinnostavampi vampyyrina kuin ihmisenä. Muista henkilöistä mieleen jäivät ihmissusityttö Maia sekä aina niin ihana velho Magnus Bane.

Tapahtumiltaan Tuhkakaupunki ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Klaavin ja Inkvisiittorin toiminta on ehkä turhan radikaalia eikä Marysen yhtäkkinen epäluottamus Jacea kohtaan tunnu kovin uskottavalta. Lopun tapahtumat jäivät ehkä vähän puolitiehen. Siellä olisi voinut olla vielä jotain lisää. Yleisesti ottaen kirja on kuitenkin hyvää jatkoa Luukaupungille.

Olen tässä pohtinut, pitäisikö odottaa neljännen kirjan (City of Fallen Angels) mahdollista suomentamista vai lukea se kevään aikana englanniksi. Suommennoksesta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut mitään tietoa, joten englanniksi lukeminen varmaan kannattaa. Sarjan viideskin kirja (City of Lost Souls) on tulossa jo keväällä, joten sekin täytyy lisätä luettavien listaan. Kuuleman mukaan Claren toisen sarjan, The Infernal Devices, päätöskirja Clockwork Princess lykkääntyy syyskuuhun 2013. Turhan pitkäksi venyy tämäkin odotus.

Lukunäyte, s. 72

    Luke karautti kurkkuaan. "Suurin osa nefileistä käy läpi moniasteisen koulutuksen ennen kuin he saavat merkkejä. En suosittelisi niiden hankkimista ennen kuin olet saanut jonkinlaista opetusta. Ja on tietenkin oma asiasi, haluatko edes mitään sellaista. On kuitenkin yksi asia, joka sinulla pitäisi olla. Jotain mitä jokainen varjometsästäjä tarvitsee."
    "Röyhkeä, sietämätön asenne?" Simon ehdotti.
    "Steele", Luke sanoi. "Jokaisella varjometsästäjällä pitäisi olla steele."
    "Onko sinulla steele?" Clary kysyi yllättyneenä.

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki (alkup. City of Ashes, 2008), 399 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2010

Ally Condie - Tarkoitettu

Takakannesta:

"Nähdessäni Kyn kasvojen välähtävän edessäni niin nopeasti etten edes erottanut hänen silmiensä väriä, ainoastaan niiden tummuuden hänen katsoessaan minuun, ihmettelin: Sinäkö se olet?"

17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden maailmassa, uudessa uljaassa Yhteiskunnassa. Elämä siellä on täydellisen säänneltyä. Yhteiskunta päättää, mitä ihmiset syövät, kuinka he pukeutuvat, missä he työskentelevät, milloin he kuolevat. Ja kun kansalaiset täyttävät 17, Yhteiskunta esittelee heille myös heidän tulevan kumppaninsa. 

Parit ovat yleensä toisilleen ennalta tuntemattomia, optimaalisesti yhteen sopivia henkilöitä. Cassialle valittu poika on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii saamaltaan mikrokortilta Xanderin tietoja, ruudulle ilmestyvät Kyn, toisen tutun pojan kasvot. 

Kyn kuvan nähtyään Cassia alkaa kyseenalaistaa asioita. Entisen mallikansalaisen sokea usko Yhteiskuntaan säröilee. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani, täydellinen Xander vai houkutteleva, salaperäinen Ky? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä väliä? Uskaltaisiko Cassia uhmata sääntöjä ja valita itse?

Tarkoitettu on pakahduttava kielletyn rakkauden kuvaus ja taidokkaasti rakennettu tarina. Romanissa on samastuttavat, koskettavat päähenkilöt sekä myös kaunis sanoihin ja kirjoittamiseen liittyvä ulottuvuus. Huiman kansainvälisen läpimurron tehnyt teos aloittaa tulevaisuuden maailmaan sijoittuvan trilogian!

Uusintalukeminen jatkui tälläkin viikolla ja alkuviikosta vuorossa oli Tarkoitettu. Tämä kirja tuli luettua ensimmäisen kerran viime syksynä ja ihastuin siihen jo silloin. Condie on luonut kauniin ja koskettavan tarinan, jossa pohditaan yksilönvapautta sekä sanojen ja tekojen merkitystä. Kirja pääsikin suosikkieni joukkoon. 

Tarkoitettu on hieman hidastempoisempi, eikä siinä ole juurikaan jännitystä ja vauhtia, joten kirja ei välttämättä kaikille maistu. Pehmeä kerronta kuitenkin vetosi minuun ja kirja piti otteessaan. Cassian kehittyvä rakkaus on kaunista luettavaa ja kirjassa esiintyvät runot ovat kiinnostava yksityiskohta. Yhteiskunta jää vähemmälle käsittelylle, mutta se ei vaivannut minua.

Condie lopettaa Tarkoitetun surullisesti, josta seuraa muutoksia Cassian elämään. Kyseessä on onneksi trilogia, joten jatkoa on luvassa vielä kahden kirjan verran. Toinen osa Rajalla ilmestyy suomeksi alkukesästä. Kolmas osa on näillä näkymin tulossa englanniksi marraskuussa 2012.

Lukunäyte, s. 50

Nyt kun tuijotan tungosta edessäni, tunnen samaa helpotusta ja huojennusta nähdessäni tutut kasvot, ihmisen josta tähän hetkeen asti olen ollut hirveän huolissani. Ihmisen, jonka kai kuvittelin hukkuneen tai kaatuneen tai painuneen pinnan alle niin etten enää koskaan näkisi häntä.

    Ky Markham on täällä ja katsoo suoraan minuun.

    Mitään ajattelematta astahdan eteenpäin. Silloin tunnen, että tallaan jotain rikki.

Ally Condie - Tarkoitettu (alkup. Matched, 2010), 326 sivua, suomentanut Kaisa Kattelus, Tammi 2011

Lappalainen & Leinonen - Routasisarukset

Takakannesta:

"Marras ei ollut syyllinen. Marien kuolema oli vahinko. Jonain päivänä minä seuraisin veljeäni."

2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita... 

Laakson alueelle 2-vuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.

Routasisarukset-sarjan aloitusosa sisältää kiehtovaa pohdintaa yksilön vapauksista, vallan kuristavista rakenteista, elämän jatkuvuudesta ja biotekniikan mahdollisuuksista. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen tyylipuhdas kotimainen dystopiaromaani vertautuu teemojensa osalta Ursula K. Le Guinin kantaaottaviin teoksiin. 

En ole aikoihin lukenut juurikaan kotimaista kirjallisuutta, joten tartuin Routasisarukset-kirjaan mielenkiinnolla mutta hieman epäillen. Kirja ei kuitenkaan ollut minulle pettymys, vaan se yllätti positiivisesti. Tulevaisuuden maailma oli luotu taidokkaasti ja sen yhteiskunta tuntui uskottavaltakin. Ja sain jälleen lukea kiehtovista henkilöistä, mikä on aina plussaa.

Minulla meni jonkin aikaa ennen kuin pääsin kärryille Routasisarusten maailmasta ja tavoista. Kirjan alku eteni muutenkin hieman hitaanpuoleisesti. Sitkeän lukemisen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua ja tarina tempasi mukaansa. Dystopia ja sci-fi -piirteiden lisäksi Lappalainen ja Leinonen ovat lisänneet mukaan taikuutta ja ralentaneet tarinan fantasiatyyppisen ennustuksen ympärille. Taikuus sopii moitteettomasti kirjaan, joten siitä ei ole haittaa.

Routasisarusten loputtua jäin kaipaamaan lisää ja sitä on onneksi luvassa. Odotankin innolla, mitä aikuistunut Utu kohtaa seuraavassa kirjassa. Utun lisäksi kiinnostaa myös muiden henkilöiden kohtalo ja koko yhteisön käy. Sarjan toinen osa Hiekkasotilaat ilmestyy toukokuussa 2012. Mainittakoon myös, että Routasisarukset oli vuonna 2011 Finlandia Junior -ehdokas.

Lukunäyte, s.9

Junan oli määrä saapua joskus iltapäivällä, joten olimme tulleet jo puoliltapäivin asemalle odottamaan. Vain pieni valokyltti kertoi, että olimme juna-asemalla. Kyltissä hehkui koukeroisin kirjaimin kaupunkimme nimi, Laakso. Aseman rakennukset oli koristeltu muovipunoksin, joita lapset olivat askarrelleet edellisviikon kaatopaikkasaaliin löydöksistä. Istuin parimetrisen kivenlohkareen harjalla ja katselin niitylle ja rakennusten eteen levittäytyneitä ihmisiä. Monilla oli mukana vilttejä, muovista ommeltuja päivänvarjoja ja eväitä, ja he istuivat perhekunnittain nauttimassa auringon lämmöstä.

Eija Lappalainen & Anne Leinonen - Routasisarukset, 398 sivua, WSOY 2011

Jaana Kapari-Jatta - Pollomuhku ja Posityyhtynen

Takakannesta:

Kuinka Harry Potter -kirjojen suomennokset ovat syntyneet? Millaista seitsenosaisen sarjan suomentaminen on ollut? Miten ovat syntyneet omaperäiset sanakäännökset kuten hevoskotka, Pollomuhku, Posityyhtynen, huispaus, ankeuttaja ja monet muut kihelmöivän kekseliäät suomenkieliset sanat? Harry Potterin ystävillä tai muuten vain kääntämisestä kiinnostuneilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus kurkistaa suomentajan työhuoneeseen. Jaana Kapari-Jatta pyrkii tämän kirjan välityksellä vastaamaan niihin moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien mittaan esitetty.

J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomennosten myötä Jaana Kapari-Jatta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisten sydämiin. Kirjat ovat ilahduttaneet, itkettäneet ja yhdistäneet kaikenikäisiä suomalaisia lukijoita, ja monessa perheessä kirjoja on luettu myös ääneen.

Jaana Kapari-Jatta on saanut suomennoksistaan useita palkintoja, muun muassa kansainvälisen nuortenkirjaneuvoston, IBBY:n, kunniakirjan Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan suomennoksesta vuonna 2000, kansainvälisen kääntäjienliiton (FIT) Astrid Lindgren -palkinnon vuonna 2002 sekä lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 2007.

Tämä tarttui puolivahingossa mukaan kirjastosta. Lukionjälkeisiä opintoja on tullut tässä pähkäiltyä ja kiinnostusta herätti myös englannin kääntäminen. Okei, vanhemmat ei innostu tästä yhtä paljon kuin minä, mutta seuraavaan opiskelupaikkaan hakeminen ajottuu vasta vuoteen 2013. Eli ehdin vielä keksimään muita vaihtoehtoja ennen sitä. :)

Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Potterien suomentamisesta ja suomentamisesta ylipäätänsä. Kapari-Jatta kertoi kattavasti omasta tavastaan suomentaa ja lisäsi kiinnostustani työhön entisestään. Potterien suomentaminen ei varmasti ole ollut helppo homma, kun kirjat vilisevät keksittyjä sanoja. Kapari-Jatta on kuitenkin tehnyt erinomaista työtä suomennoksen kanssa ja oli hauska tietää mistä suommennokset ovat syntyneet.

Hienointa Potterien suomennoksissa on se, että Pollomuhkut, kaikkarit ja metsinkäiset kuulostavat täysin luonnollisilta suomen kielen sanoilta. Ja sehän on suomentamisen tarkoitus.

Jaana Kapari-Jatta - Pollomuhku ja Posityyhtynen, 164 sivua, Tammi 2008

Cassandra Clare - Luukaupunki

Takakannesta:
"Kaikki myytit ovat totta", Jace sanoi. 

Clary tunsi väristyksen selkäpiissään.

15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnolisten olentojen maaimaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti...

Luukaupungin luin ensimmäistä kertaa viime syyskuussa, mutta otin sen uudelleen luettavaksi. Ensimmäistä kertaa lukiessa kirja kolahti minuun ja tykkäsin siitä todella. Luettuani Claren toista sarjaa The Infernal Devices, täytyy myöntää, ettei Luukaupunki ole aivan parhaimmasta päästä. Kirjassa viehättää kuitenkin se pieni ripaus jotain uutta, mitä fantasiassa ei ole aikaisemmin esiintynyt. Varjometsästäjät ovat hieno lisä fantasiamaailmaan.

Luukaupungin henkilöt eivät ole yhtä kiehtovia kuin esimerkiksi The Infernal Devices -sarjan hahmot. Ne ovat ehkä hieman naiiveja ja ennalta-arvattavia. Lisäksi tuo häikäisevän komea alkaa olla kulunut ilmaus. Siihen on törmätty jo turhan monessa kirjassa. Tarinan juoni on kelvollinen, mutta sitä olisi voinut vielä syventää jotenkin. Mielenkiintoisemmat hahmot olisivat varmasti auttaneet.

Ensimmäisellä kerralla Luukaupungin loppu tuli hieman shokkina. Järkytyksestäni selvisin lukemalla jatko-osat, joissa tarina onneksi kääntyi toiseen suuntaan. Clare on kirjoittajana taitava ja pidän varjometsästäjistä paljon, vaikka Luukaupunkia lukiessa välillä vähän ärsyttikin. Kirjasta näyttää olevan tekeillä myös elokuvaversio, jonka ilmestymisajankohdasta ei vielä ole tarkempaa tietoa.

Lukunäyte, s.22

    Raivo leimahti yhtäkkiä Jacen jääkylmissä silmissä. "Enkelin nimeen, joka kerta kun me vangitsemme yhden teistä paskiaisista, te väitätte tietävänne, missä Valentine on. No, mekin tiedämme, missä hän on. Hän on helvetissä. Ja sinä..." Jace käänsi pitelemäänsä veistä, ja sen terä säkenöi kuin tulivana. "Sinä voit liittyä sinne hänen seuraansa."
    Clary ei kestänyt enää. Hän astui esiin pylvään takaa. "Seis!" hän huudahti. "Te ette voi tehdä noin."

Cassandra Clare - Luukaupunki (alkup. City of Bones, 2007), 443 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2009

Nälkäpeli-elokuva

Nälkäpeli-trilogia nähdään pian myös valkokankaalla. Ensimmäinen osa saa ensi-iltansa 23. maaliskuuta, ja ainakin minä olen innoissani leffaversiosta. Pidetään peukut pystyssä, etteivät tekijät epäonnistu elokuvasovituksessa, niin kuin joidenkin kirjan pohjalta tehtyjen leffojen kohdalla on käynyt. Lisäksi ikärajaksi on laitettu K-13, joten sovituksesta ei pitäisi tulla liian pehmoa. :)

Ainakin näyttelijävalinnat antavat odottaa hyvää. Katnissin rooliin valittu Jennifer Lawrence huomioitiin vuosi sitten parhaan näisnäyttelijän Oscar-ehdokkuudella hänen roolistaan elokuvassa Winter's Bone. Peetaa näyttelevä Josh Hutcherson nähtiin vuonna 2010 elokuvassa The Kids Are All Right, joka oli ehdolla neljässä kategoriassa 83. Oscar-gaalassa. Lisäksi Nälkäpelissä nähdään mm. Woody Harrelson (Haymitch), Liam Hemsworth (Gale), Elizabeth Banks (Effie Trinket) sekä Lenny Kravitz (Cinna).

Nälkäpelin ohjaa Gary Ross, joka tunnetaan mm. elokuvista Pleasantville ja Seabiscuit. Käsikirjoittajina toimii kirjatkin kirjoittanut Suzanne Collins sekä Billy Ray. Koska Collins on mukana elokuvan teossa, voimme varmasti luottaa jonkin verran siihen, että leffa pysyy uskollisena kirjalle. 

Toinen osa Vihan liekit on näillä näkymin saamassa ensi-iltansa 22.11.2013. Tiukan aikataulun vuoksi käsikirjoittajaksi on nimetty Simon Beaufoy, kun alunperin Collinsin ja Rayn piti jatkaa. Beaufoy palkittiin Oscarilla Slummien miljonääri -elokuvan käsikirjoituksesta ja hän oli käsikirjoittajana myös elokuvassa 127 tuntia.