Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia

Tammikuu on kulunut aiemmin luettuja kirjoja uusiessa, kun en ole vielä löytänyt mitään uutta luettavaa. Nälkäpeli-kirjat luin siis ensimmäistä kertaa vuosina 2009-2010. Päätin ottaa ne jälleen uudelleen luettavaksi maaliskuussa ilmestyvän elokuvan kunniaksi. Ja näitähän lukee mielellään useampaan kertaan, kun ovat yksiä suosikeistani.

Nälkäpelissä parasta on aina ollut sen erilaisuus. Collins on kehittäny täysin uudenlaisen maailman ja luonut sinne uskottavan tarinan. Ensimmäisessä kirjassa keskitytään ainoastaan itse Nälkäpeliin, joka saa lopulta aikaan kipinän kapinalle. Tarina muuttuu synkemmäksi Vihan liekeissä, jossa Katnissin pitäisi yrittää korjata aiheuttamansa vahingot. Matkijanärhessä pääosassa on kapinallisten sota Capitolia vastaan, mikä tekee kirjasta kahta ensimmäistä paljon synkemmän. Nälkäpeli koskettaa, tempaa mukaansa ja herättää tunteita vihasta rakkauteen. 

Nälkäpelin viehättävyyttä lisää sen onnistuneesti kuvatut henkilöt. Collins on tehnyt kaikista henkilöistä, myös sivuhenkilöistä, kiinnostavia persoonia, eikä ketään ole jätetty "keskeneräiseksi". Katnissin tulisuuteen, Peetan myötätuntoisuuteen ja jopa Haymitchin rappeutuneisuuteen on helppo samaistua. Tärkeintä on tietenkin jokaisen henkilön uskottavuus. 

Vaikka sarjan kaikki kirjat ovatkin loistavia, on oma suosikkini Vihan liekit. Jostain syystä 'ihastuin' kirjan kelloareenaan, joka on nerokas. Lisäksi tässä kirjassa esitellään niin paljon uusia henkilöitä, jotka tuovat lisää väriä tarinaan. Kaikki kolme kirjaa ovat myös saaneet minut itkemään, mutta etenkin Matkijanärhessä muutaman henkilön kuolemat surettivat minua. Nälkäpeli on varmasti sarja, josta puhutaan jonain päivänä klassikkona. Ainakin minä nimeäisin sen tulevaksi klassikoksi.

Suzanne Collins - Nälkäpeli-trilogia

1. The Hunger Games (2008) - Nälkäpeli (2009), 335 sivua

2. Catching Fire (2009) - Vihan liekit (2010), 354 sivua

3. Mockingjay (2010) - Matkijanärhi (2010), 362 sivua

Suomentanut Helene Bützov, WSOY

Kaksi ensimmäistä kirjaa on saatavana myös pokkarina.

Cassandra Clare - Clockwork Prince

Clockwork Prince jatkaa Claren The Infernal Devices -sarjaa siitä mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Klaavi antaa Lontoon Instituutin väelle tehtäväksi löytää Mortmain kahden viikon sisään, jotta Charlotte ja Henry voivat jatkaa Instituutin johtajina. Vihjeiden etsiminen vie Tessan, Jemin ja Willin aina Yorkshireen asti. Etsintöjen edetessä yksi heidän omistaan pettää heidät ja he joutuvat jälleen vaikeuksiin Naten kanssa.

Tessa huomaa lähentyvänsä enemmän ja enemmän Jemin kanssa, vaikka hänen kaipuunsa Williä kohtaan vaivaa häntä edelleen. Willissä tapahtuu kuitenkin muutos ja hänen suojamuurinsa alkaa rakoilla. Tessalla ja muilla onkin ongelmia edessään Lightwoodien hengittäessä koko ajan heidän niskaansa.

Tässä kirjassa olikin jo vähän enemmän romantiikkaa mukana ja ainakin omaan makuun se meni juuri oikeaan suuntaan. Oli kiinnostavaa saada tietää vielä vähän enemmän henkilöiden taustoista ja tutustua muutamaan uuteenkin. Etenkin Willin käytöksen syyt hahmottuivat paremmin. Vaikka tarinassa ei juurikaan ollut montaa isompaa käännettä, se oli mukaansatempaavaa luettavaa ja pikkutunneillehan se lukeminen venyikin. Romantiikan osalta etenkin loppu ilahdutti minua, mutta toisaalta nyt pelottaa hieman mitä viimeisessä osassa käy. Jäi ainakin sellanen tunne, että kaikki kääntyy vielä päälaelleen viimeisessä osassa.

Cassandra Clare kirjoittaa aivan loistavia tarinoita: se tuli huomattua jo Varjojen kaupungit -sarjaa lukiessa. Kahden osan jälkeen on vieläkin täysin mahdotonta arvailla, kuinka tarina tulee päättymään. Vaikka Clockwork Prince vastasi vanhoihin kysymyksiin, herätti se vähintään saman verran uusia kysymyksiä. Kuten jo Clockwork Angel:n yhteydessä totesin, ilmestyy viimeinen osa vasta loppusyksystä. En tiedä miten pysyn nahoissani tämän odotusajan, mutta selvisinhän minä odotuksesta Potterienkin kohdalla :)

Cassandra Clare - Clockwork Prince, 496 sivua, Walker Books (toistaiseksi ei suomennettu)

Becca Fitzpatrick - Riitasointu

Takakannesta:

Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu Noran suojenhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevänsä tämän tunteiden syvyyttä.

"Kaikki varoittivat minua. He sanoivat, että minä olin vain yksi uusi päänahka vyöllesi, ja sinä häipyisit sillä sekunnilla, jolloin minä rakastuisin sinuun. Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa." 

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kuin erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri?

Sarjan ensimmäinen osa Langennut enkeli oli mielestäni mukavaa luettavaa ja pidinkin siitä paljon. Valitettavasti Riitasointu ei iskenyt yhtä vahvasti kuin edeltäjänsä. Etenkin Patchin erikoinen käyttäytyminen ja siitä johtuvat vaikeudet häiritsivät minua. Myös uusi hahmo Scott jätti vähän toivomisen varaa. Noran paras ystävä Vee oli kuitenkin yhtä piristävä persoona kuin ensimmäisessä kirjassakin.

Riitasoinnun tarina ei ollut aivan yhtä jännittävä kuin edeltänyt tarina, vaikka sekin parani loppua kohti huomattavasti. Loppupuolen juonenkäänteet olivatkin jo sangen mielenkiintoisia ja toivat vähän väriä tarinaan. Fitzpatrick jätti tarinan myös kutkuttavasti kesken ja toivottavasti hän yllättää vielä seuraavassa osassa. Kolmas kirjahan ei ole jäämässä viimeiseksi, vaan tänä vuonna pitäisi olla tulossa vielä neljäskin kirja sarjaan.

Lukunäyte, s. 14

Ilotulitus valaisi yläpuolellamme yötaivasta, ja Atlanttiin putoili värijuovia. Väkijoukko huokaili ihastuksesta. Oli kesäkuun loppupuoli, ja Maine heittäytyi täysin rinnoin kesän pyörteisiin ja juhli kahden rantahiekan, auringon ja paksulompakkoisten turistien täyteisen kuukauden alkua. Minä juhlin kahta auringon, rantahiekan ja Patchin jakamattoman seuran täyteistä kuukautta. Olin ilmoittautunut yhdelle koulun kesäkurssille - kemian kursille - ja minulla oli vakaa aikomus viettää kaikki muu aika yksinomaan Patchin kanssa.

Becca Fitzpatrick - Riitasointu (alkup. Crescendo, 2010), 327 sivua, suomentanut Pirjo Ruti, WSOY 2011 

Katsaus vuoteen 2011

Tässäpä pieni haaste, jossa pääsee tarkastelemaan eri näkökulmista lukuvuottaan. Aikaa vastata haasteeseen on tammikuun ekaan viikkoon asti. Haasteen idea on seuraava: vastaa omassa blogissasi alla esitettyihin kysymyksiin aina yhdellä vuonna 2011 lukemallasi kirjalla per kysymys. Mikäli sinulla ei ole omaa blogia, voit vastata tämän postauksen kommenteissakin. Kirjan valintaa ei tarvitse perustella mitenkään, riittää vain kun mieit, mikä lukemasi kirja vastaa parhaiten kysymykseen. Yksi ja sama kirja voi luonnollisesti olla vastauksena useammassakin kohdassa. Muiden vastauksia lukemalla saa lyhyen ja ytimekkään katsauksen toisten lukutoukkien lukuvuoteen, mutta myös omaa tulee tarkasteltua ehkä vähän syvällisemmin. Ja kysymykset ovat seuraavat:

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

- Ally Condie : Tarkoitettu

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

- Sophie Jordan : Liekki tai Kat Falls : Veden Alla

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

- Audrey Niffenegger : Aikamatkustajan vaimo

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

- John Boyne : Poika raidallisessa pyjamassa

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

- Cassandra Clare : Clockwork Prince

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

- Alyson Noël : Sininen kuu

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestan ja uudestaan luettavaksi?

- Cassandra Clare : Clockwork Prince

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

- Ally Condie : Tarkoitettu

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

- Cassandra Clare : Luukaupunki tai Kiersten White : Paranormaali

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel ja Ally Condie : Tarkoitettu

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

- Mary E. Pearson : Kuka on Jenna Fox?

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

- Lauren Oliver : Delirium - rakkaus on harhaa

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

- Cassandra Clare : Clockwork Angel

Cassandra Clare - Clockwork Angel

Cassandra Claren Clockwork Angel oli ehdottomasti tämän joulun yksi parhaita lahjoja. The Infernal Devices -sarja kertoo Varjometsästäjistä aikana ennen Varjojen kaupungit -sarjan tapahtumia. Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Lontooseen. Clockwork Angel:ssa  vilahtaa Varjojen kaupungeista tuttuja sukunimiä sekä velho Magnus Bane.

16-vuotias Tessa Gray on tullut New Yorkista Lontooseen etsiäkseen veljensä. Häntä odottaa Lontoon pelottava alamaailma ja sen asukkaat: vampyyrit, velhot ja muut yliluonnolliset olennot. Tessa löytää turvan ja apua veljensä etsintään Varjometsästäjien luota. Joutuessaan syvemmälle heidän maailmaansa, hän tutustuu Jemiin Ja Williin, jotka ovat parhaat ystävät.

Kirjan alku meni minulta ensin vähän ohi, voi toki johtua englanniksi lukemisestakin. Mutta heti kun pääsin vauhtiin, en voinut laskea kirjaa hetkeksikään. Claren teksti tempaisi jälleen mukaansa ja oli jopa hieman parempaa kuin Varjojen kaupungeissa. Tämän kirjan henkilöt lumosivat ja ihastuttivat enemmän kuin esimerkiksi Clary ja Jace. Etenkin Jem oli minun mieleeni ja toivon hänen esiintyvän enemmän seuraavissa osissa.

Tässä kirjassa ei oltu juurikaan demonien perässä, vaan Varjometsästäjillä oli edessään muunlaisia uhkia. Ja lisäksi etsittiin vastauksia koskien Tessan erikoista kykyä. Ensimmäisen kirjan perusteella seuraavissa osissa on luvassa varmasti myös enemmän "toimintaa" rakkausrintamalla.

Clockwork Angel jäi pyörimään päähän vielä pitkään lukemisen jälkeen, joten en ole vielä voinut aloittaa toisen lahjaksi saamani kirjan lukemista. Yleensä en lue netistä teaser-tekstejä kirjoihin liittyen, mutta tänään tuli selailtua muutamia pätkiä Clockwork Prince -kirjaan liittyen. Harkinnassa on tilata kirja Akateemisesta ale-hintaan. Sen verran on hinkua päästä jatkamaan sarjaa. Kolmas kirja Clockwork Princess tosin ilmestyy englanniksi vasta marraskuussa 2012. Mutta ehkäpä Varjojen kaupungit -sarjan neljäs kirja City of Fallen Angels saadaan suomennettua ennen sitä?

Cassandra Clare - Clockwork Angel, 482 sivua, Walker Books (toistaiseksi ei suomennettu)

Sophie Jordan - Liekki

Kansilehdestä:

Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika. 

Jacindan on valittava muiden odotusten ja oman tahtonsa välillä. Pystyykö hän elämään tavallista teinitytön elämää ja tukahduttamaan lohikäärmeen sisällään? Voiko hän palata häneltä ennalta suunniteltuun elämään lauman luona vai riskeeraako hän lajinsa suurimman salaisuuden paljastumisen pysyttelemällä metsästäjän lähellä?

Ekaksi täytyy kehua kirjan kansikuvaa: se on omaan makuun ihana. Kansi olikin yksi syy, joka houkutteli lukemaan. Toinen houkutin oli lohikäärmeet. Esittelytekstistä paljastui lajityypille pakollisen komean pojan mukanaolo, mutta se, että tarinan tyttö on yliluonnollinen, herätti kiinnostukseni. Osasin siis odottaa samantyylistä tarinaa kuin esimerkiksi Houkutuksessa, mutta odotin myös pientä erilaisuutta.

Sain kirjan aika hyvään tahtiin luettua. Teksti oli sujuvaa ja tempasi sopivasti mukaansa. Ihastuin Liekin päähenkilöön, Jacindaan. Hän ei ollut niin "passiivinen" henkilö kuin jotkut lajityypin tytöt. Olisin lukenut mielelläni enemmän Jacindasta löhikäärmeen muodossa ja lohikäärmeitä olisi voinut kuvailla vielä hieman paremmin. Itse en ainakaan oikein osaa kuvailujen perusteella hahmottaa drakia mielessäni. 

Tarina oli melko nopeatempoinen ja siinä oli tapahtumia mukavasti. Osa niistä tosin ei jäänyt mieleeni, mutta se ei haittaa. Liekki ei päättynyt vielä "onnellisesti" ja se jäi kutkuttavasti kesken. Nyt on siis odoteltava seuraavaa osaa, jotta pääsen jatkamaan tarinaa. Tämä kirja oli siis kaikinpuolin oikein mukavaa kevytlukemista.

Lukunäyte, takakansi 

Yhtäkkiä pakoajatukseni tyssäävät. Kaivattu värinä alkaa rintakehästäni, leviää sisuksiini. Ihoni herää eloon. Pääni kääntyy, katseeni pyyhkii luokkaa, pysähtyy sisään astuvaan Williin. 

     Kaikki hänessä on kirkkaampaa kuin muistin.

   Yhtäkkiä päivät joina en nähnyt häntä tuntuvat ikuisuudelta. Olen odottanut liian kauan sitä, että keuhkoissani alkaisi kiristää, sydämeni hakkaisi ja painautuisi rintakehää vasten.

Olen odottanut liian kauan sitä, että lohikäärme sisälläni herää. 

Sophie Jordan - Liekki (alkup. Firelight, 2010), 286 sivua, suomentanut Lotta Heikkeri, Nemo 2011

Kiersten White - Paranormaali

Takakannesta:

Kuusitoistavuotias Evie on aina pitänyt itseään ihan tavallisena nuorena - huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa muodonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saattaa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

Se siitä normaalista.

Pitkään tuli katseltua tätä kirjaa kaupoissa ennen kuin tartuin siihen. Jostain syystä minulla oli vähän ennakkoluuloja tätä kohtaan, samantyyppisiä kirjoja kun pursuaa joka suunnasta. Mutta Paranormaali yllätti minut. Se tempaisi mukaansa tietynlaisella erilaisuudellaan ja oli hauskaa luettavaa. Vaikka perusjuonikuvio on loppujen lopuksi sama kuin muissakin tämän lajin kirjoissa, oli hienoa lukea täysin uudenlaisista olennoista.

White onkin onnistunut hienosti tuomaan jotain uutta tähän "genreen". Ja hän kirjoittaa hauskalla, vähän ironisellakin tyylillä ja päähenkilöiden lisäksi erityisesti Lish jää mieleen. Plussaa myös siitä, että tämän tarinan tyttö osaa myös ajatella itse, vaikka hänen elämänsä ei ole ollutkaan helppoa. 

Paranormaalille on myös jatkoa ja toinen osa Yliluonnollisesti ilmestyy suomennettuna maaliskuussa 2012. Sitä odotellessa siis...

Lukunäyte, s.10

   Vampyyri näytti lannistuneelta istuessaan maassa ja tajutessaan vapautensa päättyneen. Ojensin käteni. "Tarvitsetko apua ylös pääsemisessä?" kysyin. Hetken kuluttua hän kurkottautui tarttumaan käteeni. Vedin hänet ylös. Vampyyrit ovat yllättävän kevyitä. Se johtuu siitä, ettei heillä ole lainkaan ruumiin nesteitä. "Minä olen Evie."
    "Steve." Luojan kiitos, että hän ei ollut jälleen yksi Vlad. Hän näytti kiusaantuneelta. "Jaa että Bukarestiin? Ei sinulla sattuisi olemaan rahaa junalippuun?"

Kiersten White - Paranormaali (alkup. Paranormalcy, 2010), 342 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Gummerus 2011